Ulrikki auttoi taas Coelloa hänen valmistamiensa suunnitelmapiirustusten toimeenpanossa. Kaikki valmistui oikeassa ajassa, don Juanin vastaanotto toimitettiin loistavasti ja päättyi ratsastusradalla juhlamenoilla vakavalla arvokkaisuudella; pidettiin kiitos-jumalanpalvelus, juhlakulkueita, härkätaisteluita, suuri kerettiläisten polttaminen ja turnajaiset.
Tämän juhlan jälkeen jätti kuningas taas ratsastusradan maalarin käytettäväksi ja työhön ryhdyttiin heti. Kaikki oli valmiina paitsi pieniä kuvia suurempien maalauksien alapuolella ja ne voitiin valmistaa ilman telineitäkin.
Äsken mainitun keskeytyksen jälkeen oli Ulrikki ensi kertaa taas tikapuilla työtä tekemässä ja hovimaalari oli myöskin seurannut häntä ratsastusradalle; silloin sen ulkopuolella syntyi hyvin vilkas elämä.
Leveät ovet avattiin selki selälleen ja ratsastussali tuli pian täyteen ratsastavia kavaljeeria ja naisia.
Don Juan itse ja hänen nuori orpanansa, Parman prinssi Aleksanteri
Farnese olivat tässä komeassa seurueessa loistavimmat henkilöt.
Ulrikki nautti katsellessaan tätä loistavaa seuruetta ja voittoisan sankarin ylhäistä, ylpeää ja samalla iloisaa käytöstä.
Ihanampaa nuorukaista ei hän luullut milloinkaan nähneensä. Don Juan seisattui suorastaan hänen kohdallaan ja oli paljastanut päänsä. Tuuhea taaksepäin kammattu vaalea tukka valui ihmeteltävän pehmoisina suortuvina alas kaulalle saakka ja hänen kasvonpiirteissään näkyi sekä naisellista kauneutta että miehuullista voimaa.
Kun hän toisten apua vastaanottamatta ja hattu toisessa kädessä heilautti itsensä alas satulasta tervehtimään kaunista Medina Celin herttuatarta, niin hänen liikkeissään oli sellainen tenhovoima, että nuori maalari tunsi itsensä taipuvaiseksi uskomaan kaikki ne tarinat, joita kerrottiin siitä menestyksestä lemmenseikkailuissa, joita tällä onnen suosikilla oli ollut. Hänen isänsä tosin oli keisari Kaarle, mutta hänen äitinsä oli ollut vaan saksalainen pyykinpesijä.
Ystävällisesti pyysi don Juan seuraajiansa vetäytymään syrjään radan perälle, auttoi naisia satulasta, astui herttuatar käsivarteensa nojaten heidän edellään katsojalavalle, meni taas ratsastustantereelle, antoi siellä taas käskyjä seurueessaan ratsastaville upseereille ja keskusteli sitte naisten, Aleksanteri Farnesen ja mukana olevien ylimyksien kanssa.
Ratsastussalin ulkopuolelta kuului äänekkäitä huutoja ja hevosten jalkain töminää ja heti sen jälkeen talutettiin sisään yhdeksän hevosta, kaikki parhaita valituita elukoita, täysirotuisia andalusialaisia, parhaat kaikista niistä hevosista, jotka don Juan oli voittanut sotasaaliina.