Ulrikki ei tarvinnut mitään kumppaneita ja hänen kultakolikkonsa olivat hänelle pyhiä; hän tahtoi ne säästää matkaa varten Italiaan.
Toiset alkoivat pian häntä pitää ylpeänä ja kummallisena ihmisenä, jonka kanssa ei päässyt puusta pitkälle. He antoivat hänen kulkea omia teitään ja hän kyllä selvisi asioissaan omin päin. Ypö yksin hän kuljeskeli kaduilla öisin, piti serenaadeja ja pakotti monen kaksintaisteluun kun he astuivat hänen tiellensä.
Ei kukaan, ei edes Sanchez Coello saanut tietää mitään näistä yöllisistä seikkailuista; ne olivat hänen parhaat huvituksensa, ne panivat hänen verensä liikkeelle ja antoivat hänelle hekumallisen tunteen siitä, että hänellä oli ylellisen suuri voima.
Näiden toimien ohessa lisääntyi hänen itsenäisyydentunteensa ja tämä sai oman leimansa hänen käytöksessään, joka vivahti espanjalaiseen. Hän oli nyt täysikasvuinen ja kun hän kääntyi kahdennellekymmenelle ikävuodelleen, niin hän oli pitempi kuin useimmat kastilialaiset ja piti päänsä yhtä pystyssä kuin ylimys.
Hän oli kuitenkin tyytymätön itseensä, sillä hän edistyi vaan hitaasti ja hän pysyi itsepintaisesti siinä mielipiteessä, että Madridissa ei hänellä ollut mitään opittavaa; Coellon määräämät tehtävät häneltä vaan kuluttivat kalliin ajan hukkaan.
Ratsastusradalla tehtävät työt lähenivät viimeinkin loppuansa. Niihin oli kulunut melkoista enemmän aikaa kuin se vuosi, jonka kuluessa niiden piti valmistua ja hänen majesteettinsa maltittomuus oli niin kiihkeä, että Coellon täytyi jättää kaikki muu kesken ja maalata ainoastaan ratsastusradalla ja siellä parannella Ulrikin töitä. Matkalle lähdön aika läheni. Telineet, joilla Ulrikki oli maannut maalatessaan kattomaalauksia, olivat jo poistetut, mutta seinillä oli vielä jotain tehtävää.
Silloin hovimaalari aivan odottamatta sai käskyn keskeyttää työ ja antaa korjata pois ne palkit, tikapuut ja laudat, joita oli radalla.
Lähinnä seuraavien päivien kuluessa aiottiin tuota suurta huonetta käyttää johonkin erityiseen tarkotukseen ja Coello sai muuta tehtävää.
Don Juan d'Austria, kuninkaan ritarillinen velipuoli oli alkanut sankariuransa ja kukistanut kapinalliset maurilaiset Granadassa. Kunnialliset vastaanottajaiskemut piti valmistettaman nuorelle voittajalle ja Coello sai toimekseen muutaman päivän kuluessa koristella riemuportti hätäpikaa suunnitelluilla vaikuttavilla kuvilla.
Suunnitelmat valmistettiin pikaisesti ja kunniaportti pystytettiin Alkazarissa pihamaalla, sillä epäluuloinen hallitsija oli päättänyt vastaanottaa ja kunnioittaa triumfaatoria täällä hovivirkamiesten ahtaassa piirissä eikä julkisesti ja koko kansan nähden.