"En, Teidän ylhäisyytenne", vastasi Ulrikki syvästi kumartaen. "Ellen olisi maalari, niin ehkä mieluimmin olisin sotilas, mutta taidettani en voi hyljätä."

"Oikein, oikein! Mutta — luuletteko, että oriille antamanne läksytys nyt riittää, vai vieläkö se tanssi on alettava uudelleen?"

"Kenties; mutta myöntäkää, Teidän ylhäisyytenne, minulle kahdeksan päivää aikaa, niin ruskeat tallirengit tätä hevosta ohjaavat aivan helposti; pieni läksytys joka aamu niinkuin tänäänkin, niin sillä se on tehty. Enkeli ei tosin tule teidän saatanastanne, mutta kumminkin varsin viisas hevonen."

"Jos te siinä onnistutte", vastasi don Juan iloisena, "niin olen teille kiitollinen. Ilmottautukaa minun luonani ensi viikolla. Jos tuotte iloisia uutisia hevosesta miettikää sillä välin miten voisin teitä palkita!"

Ulrikin ei tarvinnut kauvan mietiskellä. Kahdeksan päivää kului pian, ja sitte — kuninkaan veljen piti lähettää hänet Italiaan. Hän oli antelias ja ylevämielinen, sen tunnustivat hänen vihamiehensäkin.

Viikko kului, hevonen oli kesytetty ja piti selässään satulan rauhallisesti. Don Juan vastaanotti suosiollisesti Ulrikin pyynnön ja kutsui hänet matkustamaan amiraalilaivalla, yhdessä kuninkaan lähettilään ja tämän sihteerin de Soton kanssa.

Vielä samana päivänä onnellinen taiteilija sai suosituskirjeen, joka oli asetettu Rialton luona toimivalle kauppaliikkeelle ja nyt oli asia päätetty, hän lähti Italiaan!

Coellon täytyi antaa perää ja hänen hyvä sydämensä nähtiin taas, sillä hän kirjotti Ulrikin puolesta kirjeitä vanhoille taiteilija-tovereillensa Veneziassa ja taivutti kuninkaan lähettämään lahjan suurelle Tizianille. Lähettilään piti viedä se perille ja hovimaalari häneltä otti lupauksen, että hän esittäisi hänen oppilaansa Navarreten tuolle harmaantuneelle taiteenruhtinaalle.

Kaikki matkaa varten oli valmiina; Ulrikki asetteli kokoon kapineitaan atelieerissa ja sitä hän teki toisellaisilla tunteilla kuin ensi kerralla.

Hän oli mies, hän tiesi nyt oikean sanan, elämä oli hänellä avoinna ja taiteen paratiisin piti hänelle avaaman porttinsa.