Ja nyt hän ratsasti toisen hevosen toisensa perästä uuvuksiin eikä itselleen suonut lepoa yölläkään; puolen peninkulman päässä Madridista oli hän saavuttanut venezialaisen ja ratsasti hänen ohitsensa kohteliaasti tervehtien. Kuningas ei ollut pääkaupungissa ja pysähtymättä jatkoi Ulrikki matkaa Escorialiin.
Kokonaan pölyisenä ja päästä jalkoihin asti maantien kurassa, ruumis rasittuneena ja uuvuksissa ikäänkuin hän olisi ollut kidutuspenkillä, roikkui hän satulassa eikä kumminkaan säästänyt piiskaa, eikä kannuksia, eikä myöskään jättänyt sanomaansa kenenkään toisen ratsastajan perille vietäväksi.
Nyt olivat Guadarraman alastomat vuoret aivan hänen edessään; hän oli saavuttanut ensimäisen työpajan, jossa taottiin rautoja tulevan jättiläispalatsin rakennuksia varten. Kuinka monta ahjoa savusikaan, miten monta kättä olikaan työssä tätä rakennusta tehtäessä, mihin piti valmistettaman kuninkaan asunto, temppeli, verraton kirjasto, museo ja hautarakennus.
Monet kärryt ja kelkat, joilla kuljetettiin vaaleanharmaita kraniittilohkareita, oli hänen tiellänsä. Hän ratsasti niitä kiertäen ja oli hevosinensa syöksemäisillään kuiluun ja nyt hän seisattui sekavan sokkelon eteen, jossa oli telineitä ja kivilohkareita harmaassa puuttomassa villissä vuorilaaksossa. Mikä mies olikaan hän, joka tämmöisen erämaan oli etsinyt siellä asuakseen eläessään ja kuoltuaan! Escorial oli sopiva kuningas Filipille samoin kuin Filip oli sovelias Escorialissa olemaan. Täällä hän tunsi itsensä parhaiten tyytyväiseksi, täällä tuo kuninkaallinen hämähäkki kutoi maanpallon ympäri ulottuvia heikkoja ja kestämättömiä älykkäästi mietittyjä verkkoja.
Vielä keskentekoisessa kirkossa oli hänen majesteettinsa läsnä iltarukousmessussa. Linnanvouti Fray Antonio de Villacastia näki Ulrikin laskeutuvan maahan hevosen selästä, tarjosi uupuneelle ravintoa ja vei hänet kirkkoon.
Oli juuri aljettu messuta confiteor, mutta Fray Antonio viittasi papeille, he keskeyttivät messun ja Ulrikki nosti profeetan lipun korkealle ilmaan ja huusi:
"Verraton suuri voitto — don Juan — lokakuun seitsemäntenä päivänä —
Lepanton luona — turkkilaisten laivasto kokonaan hävitetty —"
Filip kuuli tämän tärkeän sanoman ja vilkasi muhamettilaisten lippuun, mutta hän ei näyttänyt kuulevan, eikä näkevän, sillä ei ainoakaan kasvonpiirre liikahtanut eikä mikään mielenliikutus ilmaissut mitä hänen sisässään oli tapahtunut. Pikemmin ivallisesti kuin iloisesti hän hiljaa mutisi: "Don Juan on uskaltanut paljon." Sitte hän kirjettä avaamatta antoi merkin messun jatkamiseksi ja tuossa hän polvistui ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Peräti uupunut sanansaattaja vaipui alas rukoustuolille ja heräsi vasta silloin horroksista, kun ehtoollinen oli lopussa ja kuningas antoi käskyn pitää kiitosjumalanpalvelus Lepanton luona saavutetun voiton johdosta.
Kun hän nousi seisoalle ja astui pois tuolin luota, meni äsken vihitty pariskunta hänen sivuitsensa: rakennusmestari Herrera ja Isabella Coello kukoistavassa ihanuudessaan.