Florette oli vaalin jälkeen sieltä hiipinyt pois, ensin tyhjään telttaan, sitte sairaan vaimon luo, joka tarvitsi hänen apuansa.
Electo ei joutanut ajattelemaan äitiänsä, sillä tuskin oli hän ehtinyt tekemään tovereillensa kalliin juhlallisen valan ja heiltäkin vastaanottamaan samallaisen, niin saapui kreivi Mannsfeld.
Sotapäällikkö vastaanotettiin kaikella kunnialla. Hän tunsi Navarreten ja tämä alkoi keskustelut hänelle omituisella miehekkäällä arvokkaisuudella, mutta kreivillä oli tosiaankin pelkkiä lupauksia annettavana ja kapinalliset eivät luopuneet vaatimuksestaan: saada rahaa taikka kaupunki!
Ylhäinen herra muistutti heille heidän valaansa eikä säästänyt hyviä sanoja, varotuksia ja uhkauksia, mutta electo pysyi taipumattomana. Mannsfeld älysi tulleensa turhaan; ainoa, minkä hän Navarretelta sai toimitetuksi oli, että ymmärtäväinen mies johtajain joukosta saisi seurata häntä Brysseliin esittämään valtioneuvostolle miten oli rykmenttien tila, sekä vastaanottamaan uusia ehdotuksia ja kun kreivi senjälkeen ehdotti, että hän tämän toimen uskoisi Zorillolle, niin electo käski majotusmestarin heti laittautumaan valmiiksi matkalle. Tuntia myöhemmin ylipäällikkö lähti leiristä ja Zorillo oli hänen seurassaan.
Seitsemäskolmatta luku.
Viides yö electo-vaalin jälkeen pimeni, sateli hiljaa, tyhjillä leirikaduilla kuului vaan silloin tällöin vahtisotilaitten askelia tai jonkun itkevän lapsen ääntä.
Zorillon teltassa, jossa tavallisesti muutoin oli myöhään valaistus, paloi tällä kertaa huono päretikku, jonka ääressä palvelustyttö unisena istui parsien reikää villasessa röijyssään. Tyttö ei enää odottanut ketään tulevaksi ja säpsähti kun teltan ovi äkkiä temmattiin auki ja hänen isäntänsä, mukanansa kaksi äskettäin kapteenin arvoon nimitettyä toveria, tuli suoraan hänen luoksensa.
Zorillo piti hattua kädessään, hänen musta, hiukan harmaansekainen tukkansa riippui epäjärjestyksessä hänen otsallaan, mutta hän astui suorana kuten tavallisesti. Hänen ruumiinsa ei liikahtanut, mutta silmät vilkuivat teltan toisesta päästä toiseen; tyttö teki ristinmerkin ja nosti kaksi sormea häntä kohti, sillä ilkeä katse sattui häneen kun Zorillo viimein kumealla äänellä hänelle ärähti:
"Missä emäntäsi on?"
"Hän on poissa, sille en mitään voi", vastasi tyttö.