"Ja aijotko semmoisena pysyä edelleen?"
"Qvé como — puede ser —", änkytti Ulrikki, joka noista kysymyksistä hämillään, epähuomiossa käytti espanjankieltä, jolla kielellä hän niin kauvan oli tottunut ajatuksensa lausumaan. Mutta tuskin oli seppä kuullut nuo vieraskieliset sanat, niin hän uudestaan kiukustui.
"No mene sitten turmioon espanjalaisinesi!" kaikui vastaus electolle. Sitte portti taas paiskattiin kiinni niin että koko talo tärisi ja vähitellen mestarin raskaat askeleet porstuassa hiljenivät kuulumattomiin.
"Mennyttä, mennyttä!" höpisi itsekseen isän kodista karkotettu poika. Sitte hän rohkaisi mielensä, puristi nyrkkiänsä ja sähisi: "Turmiota ei nyt tule puuttumaan. Ketä se kohtaa, se sen kantakoon!"
Sen jälkeen hän kävellessään pitkin katuja ja avoimia paikkoja teki mietteissään suunnitelmia toisensa jälkeen ja tuumaili itseksensä mitä piti tämän jälkeen tapahtuman. Miekka kädessä hän aikoi murtaa auki vanhuksen oven ja ainoa saalis, jota hän itselleen tahtoi oli Ruth, jota hän ikävöi, joka kaikista huolimatta häntä rakasti, joka hänelle kuului lapsuudesta asti.
Seuraavana aamuna hän neuvotteli tarkasti ja viisaasti linnoituksessa olevien espanjalaisten sotajoukkojen ylipäällikön kanssa. Kaupungin kohtalo oli määrätty ja kun hän nyt taas kulki suuren torin poikki ja näki kaupungintalon, jonka keskuksessa on ylväs päätyrakennuksella koristettu keskirakennus ja alakerroksessa holveja täpötäynnä tavaroita, niin hän itseksensä päästi villityn naurun.
Hans Eitelfritz oli pitkän matkan päästä huomannut hänet ja huudahti hänelle:
"Aika siisti tupa! Kolmen kerroksen korkuinen. Ja kuinka nuo leveät ikkunat säteilevätkään pilarien välillä sivurakennuksissa!"
Sitte hän hiljensi äänensä ja jatkoi hiljaisemmin, sillä torilla tunkeili ihmisiä, tavaravaunuja ja ratsastajia:
"Katseleppa ympärillesi tarkemmin ja valikoi itsellesi tuolla asunto. Tule mukaan! Minä näyttelen sinulle missä paras tavara on, mitä me tarvitsemme. Emmekö ole kylliksi verta vuotaneet näiden pippurisäkkien puolesta? Nyt tulee meidän vuoromme nylkeä heitä. Suuret rakennukset tässä, joissa on ukonkuvat päätyseinillä, ovat eri ammattikuntien palatseja. Kussakin niistä on kultaa tarpeeksi kokonaisen lippukunnan lihottamiseksi. Nyt menemme tätä tietä! Kaupungintalon takapuolella on sokurikanava. Siellä asuu pelkkiä jäykkäniskoja, jotka tuhlaavat hopeaa arkipäivinäkin. Pane muistoosi se katu!"