"Onpa, jalo rouva, vieläkin ylevämpi sana. Joka voi sen sanoa kokonaan omaksensa, hän on onnellinen, eikä hänen tarvitse enempää harhailla, etsiä eikä epäillä."
"Mikäpä se sana olisi?" kysyi rouva vastustaen ja voitollisesti hymyillen.
Mutta varmasti vastasi Ulrikki: "Minä olen sen sanan löytänyt; sen nimi on: rakkaus!"
Silloin rouva kumarsi alas päänsä ja lausui alakuloisesti ja hiljaa:
"Niin kyllä — rakkaus!"