Oppilasta elähytti uusi henki. Uupumattomalla uutteruudella hän ryhtyi työhön ja vaikeimmatkin tulivat hänelle helpoiksi tehtäviksi kun hän ajatteli sitä palkintoa, jota hän ikävöi. Vuoden kuluttua Moor piti häntä täysin valmistuneena taiteilijana ja Ruthista tuli mestari Ulrikki Schwabin puoliso.
Antwerpenin taidemaalarien kuuluisa yhdistys pian ylpeillen luki hänet jäseniensä joukkoon kuuluvaksi ja taiteen tuntijat pitävät vielä tänäkin päivänä hänen maalaamiansa tauluja suuressa arvossa, vaikka niiden luullaan olevan muiden mestarien tekemiä, sillä hän ei ole niitä merkinnyt omalla nimellään.
Niistä neljästä sanasta, jotka johtotähtinä olivat valaisseet hänen elämänuraansa, oli hän oppinut pitämään kunniaa ja valtaa vähä-arvoisina; onni ja taide pysyivät hänelle uskollisina, mutta samoin kuin ei maa loista omalla voimalla, vaan saa valonsa auringosta, niin hänen onnensa ja taiteensakin saivat loistoa, suloutta ja pysyvää voimaa rakkaudesta.
Hurja electo, jonka miekka oli raivonnut sodassa, muuttui hyväntahtoiseksi ihmisystäväksi, joka toimi Kristuksen ja jalon opettajansa puhtaan opin mukaisesti.
Hiljaisella ihastuksella on moni katsellut sitä ihanaa taulua, joka kuvaa miten kaunis äiti, jonka kasvot osottavat viisautta ja iloa, taluttaa kolmea lastansa ystävällisen ukon luo, joka ojentaa käsiään heitä kohti. Vanhus on Aatami, äiti on Ruth, lapset ovat asesepän lapsenlapsia; taulun on maalannut Ulrikki Schwab.
Mestari Moor kuoli pian Ulrikin naimisiin mentyä ja muutaman vuoden kuluttua tuli Sofonisba di Moncada Antwerpeniin käydäksensä tuon rakastetun miehen haudalla.
Vainajalta hän oli kuullut, että tämä oli jälleen löytänyt rakkaan oppilaansa Madridista ja hänen luoksensa tulikin Sofonisba ensiksi käymään.
Katseltuansa hänen töitänsä huudahti hän iloisesti:
"Sana! Muistatteko vielä mestari? Johan minä silloin Teille sanoin, että Te olitte löytänyt oikean sanan. Te olette muuttunut paljon, sangen paljon ja vahinko on teidän aaltoilevista kiharoistanne; mutta Te olette kuitenkin onnellisen miehen näköinen; ja ketä teidän on siitä kiittäminen? Sanaa, ainoata oikeata sanaa: taidetta!"
Ulrikki antoi hänen puhua loppuun, mutta sitte hän vastasi vakavasti: