Porvarilliseen pukuun puettuna esitti kuva mestarin nuorta vaimoa, silmät sydämellisesti katselevina ja suun ympärillä oli puoleksi ihastunut puoleksi surullinen hymy.
Aatami ei saanut tulla työhuoneeseen ennenkun maalaus oli valmis ja kun Ulrikki viimein otti sen päältä pois peitteen, niin tuo vanha mies ei voinut itseään hillitä, vaan rupesi äänekkäästi nyyhkimään ja lankesi poikansa kaulaan ja hänestä tuntui niinkuin hänellä ei olisi ollut mitään nuhdeltavaa eikä anteeksiannettavaa tuolle rakastettavalle henkilölle tuossa kullattujen puitteiden sisällä, vaan päinvastoin kiittäminen monesta onnellisesta hetkestä.
Pian sen jälkeen Aatami tapasi Moorin kotona ja jonkun tunnin kuluttua hän vei Ulrikin hänen luoksensa. Siitä tuli iloinen ja samalla vakava jälleen-näkemiskohtaus, jonka jälkeen pian seurasi Moorin käynti sepän kotona.
Moor katseli siellä Ulrikin työtä kauvan ja tarkastelevalla silmällä. Kylliksi sitä tarkasteltuaan ojensi hän kätensä oppilaallensa ja lausui lämmöllä:
"Sen olen aina sanonut, että sinä olet maalari! Huomispäivästä alkaen teemme taas työtä yhdessä ja pensselillä sinä itsellesi hankit ihanampia voittoja kuin miekalla."
Ulrikin posket hehkuivat onnesta ja ylpeydestä. Sen näköisenä ei Ruth ollut koskaan häntä nähnyt ja kun hän iloisena katsoi Ulrikin silmiin, ojensi tämä molemmat kätensä tyttöä kohti huudahtaen:
"Maalari, maalari olen jälleen! Oi jospa aina olisin maalarina pysynyt!
Nyt minulta vaan yksi puuttuu — ja se olet sinä!"
Tyttö heittäysi hänen rintaansa vastaan ja huudahti riemastuneena:
"Sinun, sinun omasi olen! Olenhan aina ollut omasi ja omanasi pysyn, tänään, huomenna, kuolemaani saakka, aina ja ikuisesti!"
"Niin, niin", vastasi Ulrikki sydämellisen tuntehikkaasti, "meidän sydämemme ovat yksi ja pysyvät yhtenä ijäti, eikä niitä mikään voi erottaa: mutta sinun kohtalosi älköön yhdistettäkö minuun, ennenkun Moor itse minua sanoo mestariksi. Rakkaus ei tee mitään ehtoja, sinä olet minun omani — mutta minä tahdon itseni asettaa tälle koetukselle ja tällä kertaa minä sen koetuksen kestän, sen tiedän!"