Mitäpä hän kykeni tehdä seppää vastaan! Ja kuitenkin hän jälleen, kun moukari kolmannen kerran kohosi, yritti estää hirmuista tapausta, tällä kertaa takertuen kiinni raivostuneen miehen käsiranteeseen ja voihki, taistellessaan pudoten polvilleen kreivin viereen: "Ajatelkaa Ulrikkia! Tämän miehen poika oli ainoa, ainoa koko luostarissa, joka oli poikanne Ulrikin puolella — — luostarissa — — hänen ystävänsä — — ainoa kaikkien joukossa — — Säästäkää hänet, mestari Aatami — — Ulrikki — — Säästäkää hänet Ulrikin tähden!"
Tässä kahakassa oli seppä vasemmalla kädellään pitänyt kiinni kreiviä ja oikealla torjunut itsestään Lopezia. Tempaus vaan, niin murhaamaan nostettu käsi oli vapaa taas. Mutta nyt hän sitä ei enää käyttänyt.
Hänen ystävänsä viimeinen sana oli hillinnyt hänen vimmansa.
"Siinä on, ottakaa", sanoi hän kumeasti ja ojensi tohtorille moukarin.
Tohtori otti sen. Hän nousi ylös iloisena ja kun seppä yhä vieläkin oli kreivin rinnan päällä polvillaan, niin hän laski kätensä sepän olkapäälle ja pyysi: "Antakaa nyt jo olla sillänsä. Tämä mies on ainoastaan —"
Enempää hän ei saanut sanotuksi. Hänen huuliltaan kuului vaan valittava, rohiseva, sydäntä vihlaseva parahdus; toisen kätensä hän painoi rintaansa vastaan, toisen otsaansa ja kaatui lumihankeen kaadetun petäjän kannon juureen.
Metsästä tuli juosten aseenkantaja-poika. Metsästäjä, joka oli kaatanut tämän jalon takaa-ajettavan, tuli näkyviin aukeamalle metsässä ja nosti korkealle jousipyssyänsä, jolla hän oli ampunut tuon mainion laukauksen. Hänen ampumansa nuoli oli keskellä tohtorin rintaa. Voi, olihan aseenkantajapoika lennättänyt nuolensa ainoastaan pelastaaksensa hädässä olevan herransa juutalaisen kädessä olevalta moukarilta.
Kreivi nousi seisoalle ja veti syvään henkeänsä. Hänen kätensä tapaili jahtipuukkoa, mutta hänen pudotessaan hevosen selästä oli puukko tupesta luiskahtanut lumihankeen.
Aatami piti kuoleman kielissä olevaa ystäväänsä sylissään. Ruth kiiruhti valittaen tupaan ja ennenkun kreivi vielä oli tointunut, oli aseenkantaja jo hänen sivullansa ja nuori kreivi Lips ratsasti täyttä vauhtia esille metsästä tulisen juoksijahevosen selässä ja hänen kintereillään seurasi kolme metsästäjää hevosten selässä ratsastaen.
Kun he näkivät isäntänsä seisoalla maassa, astuivat hekin maahan satulasta, Lips samalla tavoin ja nyt heidän keskuudessaan alkoi vilkas keskustelu, jossa paljon kyseltiin ja vastaeltiin.