Miten ihana aamu!
"Halloo! halloo!" riemuitsi kreivi vieläkin kerran ja ennenkun pakolaiset olivat ehtineet takaisin tupaan oli hän jo tohtorin sivulla, pidätti hevosensa ja huusi:
"Kas tuossahan otukseni onkin. Polvillesi, juutalainen!"
Kreivi oli aivan yksin pitkän matkaa seuralaistensa edellä.
Kun Lopez siinä seisoi käsivarret ristissä eikä totellut hänen käskyään, käänsi hän keihään lyödäkseen tätä keihään varrella.
Silloin Aatamissa ensi kerran monen vuoden ajalla kuohahti vanha viha. Niinkuin tiikeri syöksi hän kreiviä vastaan ja ennenkun tämä aavistikaan, kietoi hän tavattomat käsivartensa kreivin vyötäiselle, tempasi hänet hevosen selästä maahan, painoi polvensa hänen rintaansa vastaan, sieppasi vyöltänsä moukarinsa, ja iski kuoliaaksi koiran, joka syöksi hänen kimppuunsa. Sitte hän taas heilautti asettaan musertaaksensa tuon vihatun miehen kallon.
Mutta Lopez ei tahtonut sillä hinnalla tulla pelastetuksi ja huusi lepyttäen:
"Laskekaa irti hänet, mestari Aatami! Säästäkää hänet!"
Samalla hän kaikin voimin tarttui sepän jo kohotettuun käsivarteen ja kun tämä koki rimpuilla irti, huudahti hän hilliten: "Elkäämme itse ryhtykö rankaisemaan niinkuin he tekevät!"
Vielä kerran heilahti moukari korkealle ilmaan, kerran vieläkin tarttui juutalainen Aatamin käsivarteen, tällä kertaa käskien jyrkästi: "Säästäkää hänet, jos olette minun ystäväni!"