Seppä kalpeni ja ravisti päätänsä. Mutta Ruth väitti innokkaasti:
"Uskokaa pois, minä kuulen sen selvästi! Nyt taas koira haukkuu."
Myöskin Aatami kuuli jotain outoa ääntä metsästä.
Hän irroitti nopeasti moukarin vyöstänsä, sieppasi Ruthia kädestä ja riensi hänen kanssaan ulos aukealle paikalle.
Lopez oli sillä välin saanut vanhuksen nousemaan nukkumasta. Kaikkien piti olla valmiina kun Ulrikki palasi.
Innoissaan ja levotonna oli hän mennyt ulos ja kun hän näki sepän ja tytön kiiruhtavan aukealle paikalle, juoksi hän levottomana heitä vastaan, sillä hän luuli jonkin onnettomuuden tapahtuneen Ulrikille.
"Takaisin, takaisin!" huusi seppä ja Ruth laski irti hänen kätensä, viittaili ja huusi samoin kerta toisensa perästä: "takaisin, takaisin!"
Tohtori totteli kehotusta ja seisattui; mutta hän oli tuskin kääntynyt takasinpäin ennenkuin pari nuuskivaa koiraa ja heti sen jälkeen Frohlingenin kreivi itse hevosen selässä tuli näkyviin metsästä sen rotkotien päässä, jota myöten eilen oli tänne tultu.
Niinkuin itse auringonsankari Sigfrid komeili kreivi muhkean mustan oriinsa selässä. Vaaleat hiukset liehuivat hänen päänsä ympärillä, vaahtoavasta, korskuvasta hevosesta nouseva höyry ympäröitsi häntä ikäänkuin pilvi raikkaassa talvi-ilmassa. Hän nosti korkealle käsivartensa. Vasemmassa kädessä oli hänellä suitset, oikeassa hän heilutteli metsästyskeihästään ja kun hän oli nähnyt Lopezin, kajahti hänen partaisesta suustaan reipas, iloinen, riemuisa: "halloo! halloo!"
Tänään kreivi ei ajanut hirveä, vaan aivan omituista otusta, juutalaista.
Metsästys oli onnistunut. Kuinka hyvin olivatkin koirat tehneet tehtävänsä; kuinka uljaasti oli Emir, hänen nopea metsästyshevosensa, pakenevia seurannut!