Mustasta puusta tehdyllä ristillä riippui elefantinluusta taiteilijan käden leikkaama marttyyrin jalo kuva. Kun Lopez juuri oli sysäämäisillään kuvan luotansa ja kääntymäisillään siitä pois, katsahti hän sitä kasvoihin eikä siinä huomannut muuta kuin kärsimystä, hiljaista kuuliaista kärsivällisyyttä ja liikuttavaa tuskaa. Samoin kuin tämän hyvän, köyhän, vainotun, kidutetun miehen otsa vuoti verta orjantappurakruunun alla, niin oli myöskin usein, voi, liiankin usein hänenkin oma sydämensä vuotanut verta. Tämän äänettömän kärsimystoverin uhmaaminen ei ollut mikään miehuullinen työ; vaan rakkaudesta osottaa kunnioitustaan hänelle, joka oli rakkauden synnyttänyt mailmaan, näytti Lopezin mielestä nyt suloiselta ja vastustamattomasti viehättävältä ja niin hän pani kätensä lujasti ristiin vaimonsa käsien ympärille, kumarsi tummat hiuksensa Elisabethin vaaleiden kiharain kanssa yhteen ja molemmat lukivat yhdessä ensimäisen ja viimeisen kerran hartaan hiljaisen rukouksen.
Tuvan edustalla oli avara, jokapuolelta metsän ympäröimä avoin paikka, jossa kaksi tietä meni ristiin, toistensa poikki.
Aatami oli Markun ja Ruthin kanssa tähystellyt ensin pitkin toista tietä, sitte toista pitkin, nähdäkseen tuliko kyyditsijää. Mutta sitä ei kuulunut eikä näkynyt.
Kun yhä kiihtyvällä levottomuudella palattiin takaisin ensimäiselle tielle, tuli sala-ampujakin hätäiseksi. Hänen kiero suunsa lerpahteli kummallisesti tempomalla milloin sinne, milloin tänne ja tämä oli samalla kammottavan ja hullunkurisen näköistä, niin että Ruthin täytyi nauraa ja sepän kysyä mikä häntä vaivasi.
Mutta Markku ei vastannut, sillä hänen hieno korvansa kuuli kaukaisen koiran haukunnan ja hän kyllä tiesi mitä tämä merkitsi.
Alasimen ääressä kuulo heikkenee ja mestari ei vieläkään kuullut mitään lähestyvästä vaarasta ja kysyi uudelleen: "Mikä sinua vaivaa, mies?"
"Minua viluttaa", vastasi sysimies ja värähteli, tehden naamansa surkeaksi.
Ruth ei kuunnellut enää tätä keskustelua, sillä hän oli seisattunut, laski kätensä korvansa taakse ja pää eteenpäin kurotettuna hän kuunteli kaukaa kuuluvia ääniä.
Äkkiä hän päästi heikon parahduksen ja huudahti:
"Mestari Aatami, minä kuulen koiran haukuntaa!"