"Oi, ei; ja älkää ajatelko, että olen pelastanut teidät mieltymyksestä kansallisuuteenne; ei toki. Olen pelastanut teidät, koska te hollantilaisena olette perehtynyt hollannin kieleen."
Katsoin ällistyneenä häneen, sillä en ollenkaan voinut käsittää näiden sanojen tarkoitusta.
"Te ette ymmärrä minua", jatkoi kapteeni, joka huomasi kummastukseni.
"Mutta kuulkaa nyt, niin selitän teille kaikki."
"Sille ammatille, jota nyt harjoitan, olen kauan omistanut elämäni. Kuinka tulin siihen ryhtyneeksi, ei kuulu tähän. — Eräässä tilaisuudessa sain haltuuni erilaisia esineitä, niiden muassa myös kirjoja ja käsikirjoituksia. — Ensin täytyy minun kuitenkin ilmoittaa, teille, että nuorukaisena purjehdin hollantilaisessa laivassa ja että siten olin tilaisuudessa tutustumaan hiukan hollannin kieleen. — Kun sitten tulin näiden kirjojen ja paperien omistajaksi, selailin niitä eräänä päivänä, kun olin huonolla tuulella, ja löysin niistä muun muassa erään vanhan käsikirjoituksen, joka minusta näytti olevan kertomus merirosvosta 1500-luvulta, joka piti asuntoa näiden saarien läheisyydessä, tehden meren näillä seuduin vaaralliseksi kulkea. Tämä käsikirjoitus oli, alkuselityksestä päättäen, jonkun merirosvon miehistöön kuuluvan miehen kirjoittama."
"Arvattavasti hollantilaisen?" kysyin minä, sillä aloin olla huvitettu tästä merkillisestä seikkailijasta.
"Aivan oikein, juuri hollantilaisen. Selailin käsikirjoitusta ja luin palan sieltä toisen täältä. Mutta kun varsin vaillinaisesti osaan hollannin kieltä, takerruin monta kertaa. Näin selaillen tulin loppuun, mutta siellä tapasin jotain, joka suurimmassa määrin kiinnitti huomiotani."
"Merirosvon seikkailuista rikkaan elämänkertomuksen lopussa oli lisäys, että rosvot olivat jollekin näistä saarista perustaneet jonkinlaisen aarrekammion, jossa säilytettiin kaikki arvo-esineet sekä rahat, että viimeisen sodan aikana oli kaikki rosvot, kirjoittajaa lukuunottamatta, tapettu miekalla tai jotain sellaista, ja ettei kukaan sittemmin, paitsi kirjoittaja, tietänyt aarteen olemassa olosta. Kun hän tunsi loppunsa lähenevän, oli hän kirjoittanut kertomuksensa ja samalla siinä ilmaissut paikan, mihin aarre olisi kaivettu."
Kapteeni katseli minua.
"Ja missä se paikka sitten on?"
"Niin, se se juuri on, jota en saanut selville, ja se onkin syy, miksi teidät säästin. Teidän pitää auttaa minua tätä aarretta löytämään. Te olette hollantilainen, te osaatte lukea käsikirjoituksen, ja sinä päivänä, jolloin aarre löydetään, saatte te vapauden, ja silloin on onnenne valmis."