"Aikananne saatte kyllä tietää syyn. Mutta ensiksi täytyy minun mitä vakavimmin varoittaa teitä väkeni suhteen. Olkaa sentähden varuillanne, ettette ilmaise itseänne. Jos he huomaisivat teidän tietävän, mitä väkeä me olemme, ei minulla olisi pienintäkään mahdollisuutta pelastaa teitä."
Minun täytyy tunnustaa, että nämä sanat hiukan kauhistuttivat minua. Kuinka helposti voisi sattuma minut ilmaista, ja silloin olisi minulla loppu käsissä.
"Ennen kaikkea, älkää koskaan ilmaisko ymmärtävänne espanjan kieltä", sanoi hän. "Yksin se olisi kylliksi langettamaan tuomionne."
Luonnollisesti vakuutin hänelle koettavani olla itseäni ilmaisematta, ja sitte kertoi hän minulle syyn, miksi oli minut pelastanut.
"Tiedättekö, mitä teidän on kiittäminen siitä, että vielä elätte?" sanoi kapteeni.
"Mitenkä minä voisin sen arvata?"
"Niin, sitä seikkaa, että olette hollantilainen."
"Sitäkö yksin?" kysyin kummissani.
"Kyllä, yksin sitä", oli hänen vastauksensa.
"Oletteko te sitten myös hollantilainen?" tiedustelin uteliaana,