Miehet, jotka tämän keskustelun aikana kävelivät edes takaisin, katselivat toisiaan salaperäisesti ja vilkuttivat silmillään ikäänkuin tahtoisivat sanoa:
"Kuule, miten se veijari koettaa pettää häntä!"
Olin olevinani huomaamatta keskustelua ja ymmärtämättä ainoatakaan espanjankielistä sanaa.
Päällikkö, jota kuulin kutsuttavan kapteeni Raminoksi, kulki edelleen puhellen kanssani, siksi kunnes rosvot eivät enää voineet meitä kuulla. Minusta tuntui kuin tahtoisi hän sanoa minulle jotain kahden kesken ja aivan äkisti hän virkkoikin:
"Ystäväni, me olemme nyt joutuneet niin kauas, ettei kukaan voi meitä kuulla. Te toivotte luultavasti minulta jotain selitystä?"
Katsahdin häneen, hän katsoi minua silmiin, ja molemmat ymmärsimme heti, ettei maksanut vaivaa koettaa pettää toisiamme.
"Eiliset ja tämänpäiväiset tapahtumat ovat varmaan suuresti teitä kummastuttaneet?" alkoi hän uudelleen.
"Se on tiettyä", vastasin minä. "En ollenkaan tiennyt merirosvoja löytyvän tällä rannikolla."
"Niin kyllä", sanoi hän kalpenematta tai punastumatta. "Te ette ole antanut pettää itseänne ja te tiedätte kaikki, aivan niinkuin otaksuinkin; mutta te saatte nyt myös tietää, että minulla oli erityinen syy pelastaa teidät."
"Juuri tämä asia on antanutkin minulle enimmän miettimisen aihetta", vastasin hänelle.