Käsikirjoitus.
Syyskuussa 15— läksin minä, Claas Janszoon Enckhuysenistä "Medea" nimisellä jahdilla merille. Määräpaikkamme oli Venetsia. Lähdimme Tesselistä, ja suuntasimme suotuisan tuulen vallitessa Englannin kanaalin läpi Plymouthia kohti, josta laivurin piti ottaa lisää lastia. Koska tuuli oli muuttelevainen, täytyi meidän viipyä siellä muutamia viikkoja, jonka ajan käytimme katsellaksemme kaupunkia.
Kun sitten matkaa jatkettaessa olimme sivuuttaneet Gibraltarin salmen, havaitsimme äkisti kolme algerialaista merirosvolaivaa, jotka heti alkoivat ajaa meitä takaa.
Laivassamme oli väestönä 30 miestä, ja se oli varustettu 16 kanuunalla, jonkatähden päätimme puolustautua, jos taistelu tulisi kysymykseen. Pian ne olivat aivan jälissämme, niin että meidän täytyi etsiä maata, ja purjehdimme suoraan del Tierron linnoitukseen. Sikäläinen miehistö alkoi heti meidän ylitsemme ampua vihollista, ja kun me olimme aivan lähellä suojelevaa satamaa, panimme mekin tykkiänne paukkumaan.
Ennen pitkää suuntasivat rosvolaivat kulkunsa aukealle merelle, jonka jälkeen me jatkoimme matkaamme; mutta seuraavan päivän puolenpäivän aikana näimme ne taas, ja takaa-ajo alkoi uudelleen.
Kun ilta saapui, olimme valmiit taisteluun. Yö oli hyvin pimeä ja myrskyinen, niin että meidän onnistui paeta pimeydessä, vaikka me kerran satuimme joutumaan vihollisen laivojenkin väliin. Muitta seikkailuitta saavuimme lopulta Venetsiaan, jossa oli ankkuroituna kokonainen laivasto eri maista kotoisin olevia aluksia.
Täällä viivyimme jonkun aikaa, ja kun minä eräänä päivänä kuljin sitä laituria pitkin, jossa monta galeerilaivaa oli ankkuroituna, kohtaisin maamieheni, joka purjehti ranskalaisella kaapparilla tai merirosvolaivalla ja hän kertoi minulle niin monta kummallista juttua heidän iloisesta elämästään, suuresta palkastaan ja runsaista saaliistaan, että minä päätin seurata häntä. Koska hänen laivansa oli jo lähtövalmiina, voin minä huomaamatta tulla laivalle ja saada sijan kaapparin miehistön joukossa.
Suuntasimme Brasilian rannoille, jossa kapteenimme aikoi anastaa espanjalaiset alukset, jotka kallisarvoisine lastineen aikoivat purjehtia Brasiliasta kotimaahansa.
Tämä suunnitelma onnistui yli toiveiden, ja laiva toisensa jälkeen joutui meidän käsiimme. Lopulta menimme rohkeudessamme niin pitkälle, että espanjalainen kuvernööri vannoi kalliin valan, ettei hän ennen lepäisi eikä pysähtyisi, ennen kuin saisi meidät käsiinsä ja surmaisi meidät.
Me vaan nauroimme tälle ja risteilimme kuten ennenkin Brasilian rannikoilla, joka olikin oivallinen pyyntialue.