"Mitä täällä teette?" kysyi sama ääni. "Tulkaa mukaan!"
Tottelin konemaisesti ja seurasin oppaitani, päällikköä ja pientä neekeripoikaa, joka kantoi lyhtyä, ja näin tulin merirosvojen asunnolle.
Minua pöyristytti, kun katsahdin ympärilleni ja näin kaikki ne murhamiehet, jotka äsken kylmäverisesti olivat toimittaneet kokonaisen laivamiehistön toiseen maailmaan. En voinut käsittää, miks'en jo aamulla huomauttanut kapteenille, kuinka vähän luottamusta herättäviltä näyttävät näiden ihmisten kasvojenpiirteet. Nyt heitä katsellessaan ei kukaan olisi voinut pitää heitä rehellisinä kalastajina. Heillä oli kaikilla villapaidan ja housujen ylä-osan päällä leveä vyö, johon oli pistetty pistooleita ja veitsiä. Muutamilla oli huivi kääritty pään ympäri, toisilla oli käsivarsi sidottuna, ja jokaisen inhottavilla kasvoilla oli luettavana kokonainen kertomus verestä ja murhasta.
Päällikkö yksin teki edullisemman vaikutuksen. Kun hän oli riisunut takkinsa, näin että hänellä punasen villapaidan päällä oli tummansininen nuttu, joka oli koristettu kultakirjaimilla. Valkeat housut olivat pistetyt korkeisiin saappaisiin ja monivärisessä kirjavassa vyössä upeili varsin hyvin valmistettu pistooli sekä pitkä kataloonilainen tikari norsunluisine kahvoineen.
Astuessani sisään, tarkastivat kaikki rosvot minua, enkä koskaan voi unhottaa niitä katseita, joita he minuun heittivät. Niissä oli minulle kyllin luettavaa. Näiden olentojen joukossa ei löytynyt ainoatakaan, joka ei mielihyvällä olisi laskenut luotia pääni lävitse. Kukaan ei lausunut sanaakaan, ja kuitenkin tämä hiljaisuus sisälsi heidän päällikölleen tarkoitetun kysymyksen: "Mitä tällit miehellä on täällä tekemistä?"
"Liittolaiset", hän alkoi, "olen pelastanut tämän miehen jättämällä hänet saareen, kun hän tahtoi lähteä takaisin laivalle. Hän on sillä aikaa maannut parisataa askelta täältä ja äsken löysin hänet sieltä nukuksissa. Tahdon kertoa teille, minkätähden hänet pelastin. Tämä mies on lääkäri, ja että hän semmoisena voi olla meille suureksi hyödyksi, siitähän olette jokainen täysin vakuutettu. Olen myös ilmoittanut hänelle, että laiva tapaturman kautta syttyi palamaan ja että meille oli mahdotonta pelastaa sieltä ketään."
Ymmärsin sattumalta nämä sanat, koska olen täysin perehtynyt espanjan kieleen ja näin, että ne tekivät väkeen hyvän vaikutuksen. Tosin kyllä muutamat hiukan nurisivat, mutta kun heidän päällikkönsä selitti heille, kuinka tarpeellista ja hyödyllistä oli, että joku täällä oli perehtynyt lääketaitoon, ylistivät he kaikki hänen viisauttaan ja huolenpitoaan.
Olin hyvin varovainen, etten antaisi heidän huomata ymmärtäväni espanjaa. Kapteeni tuli luokseni, puhutteli minua englannin kielellä ja pyysi minua istuutumaan sekä nauttimaan jotakin virkistyksekseni. En voinut kuitenkaan panna suuhuni muuta kuin jonkun lasillisen viiniä ja sitten asettauduin nukkumaan liiterin nurkkaan purjekasan päälle, sillä olin niin uninen, etten enää jaksanut pitää silmiäni auki. Johtuiko tämä viinistä tai olivatko he siihen sekoittaneet jotain, tehdäkseen minut uniseksi, sitä en voi sanoa. Niin paljon huomasin toki vielä, että rosvojoukkoa asettui myös levolle, ja senjälkeen nukuin.
Herättyäni oli aurinko jo ylhäällä taivaalla. Huone oli tyhjä, s.t.s. ettei yhtään ihmistä ollut siinä, ja tarkastamatta oliko minulle asetettu mitään aamiaiseksi, riensin ulos samalle paikalle, jossa edellisenä iltana olin seisonut. Kaikki, mitä olin kokenut, tuntui minusta unelta, ja aluksi koitin saada selville, oliko painajainen minua yöllä ahdistanut ja näyttänyt minulle mielikuvituksessa, kuten peilissä, nämä hirmuisen kauhistavat kohtaukset.
Kallion huipulta katsahdin merelle, ja siellä matalikon laidassa sain nähdä Little Ducin makaavan hylkynä, puoleksi palaneena, jota nyt tuskin saattoi tuntea. Yksi masto oli vielä jälellä, ja muutamia purjeensiekaleita liehui tuulessa. Korkeat hyökyaallot löivät laivahylyn yli, josta ainoastaan keulapuoli oli veden pinnan yläpuolia.