Tätä katsellessani valtasi minut sanomaton epätoivon ja kurjuuden tunne ja vaipuen polvilleni aloin lapsen lailla itkeä.
KOLMAS LUKU.
Olen aina ollut tunnettu miehenä, jota hermokohtaukset ani harvoin ovat vaivanneet ja joka vaaran hetkinä tai mieltä tärisyttävissä tilaisuuksissa olen aina jaksanut säilyttää kylmäverisyyteni ja mielenmalttini, mutta kun tänä aamuna, kalliolla seisoissani käänsin sattumalta katseeni rantaan, en voinut pidättää kauhun huudahtusta ja tunsin miten horjahdin, saadessani yht'äkkiä nähdä sellaisen näyn.
Rannalla laineiden heittäminä makasi neljä ruumista vieretysten. Neljän entisen toverini ruumiit, onnettoman aluksemme neljän miehen ruumiit!
Hetkiseksi valtasi minut tunne, kuin olisin syöksynyt alas ja olisin kuolemaisillani, ja, tämä tunne oli hermojani vahvempi, mutta se kesti vaan silmänräpäyksen. Olin juuri aikeissa lähteä sieltä tarkastaakseni ruumiita lähemmin, kun huomioni kiintyi veneisiin ja merirosvoihin, jotka olivat piirittäneet laivahylyn ja ryöstivät nyt sieltä mitä tuli ei ollut hävittänyt.
Katselin heitä hetken, mutta silloin juolahti äkisti mieleeni, ettei suinkaan mahtane olla minulle eduksi, jos he saisivat nähdä minut täällä, ja kun olin päättänyt välttää jokaista tilaisuutta, joka antaisi heille aihetta epäluuloon, oli minulle välttämätöntä mahdollisimman vähän joutua epäluulon alaiseksi.
Saavuttuani rakennukselle, päätin heti tarkastella toiminta-alaani, joka suunnitelmiini nähden oli ennen kaikkea tarpeellista.
Rakennus, joka oli valmistettu huonosti veistetystä puusta, sijaitsi saaren keskessä, aivan lahden rannalla, joka halkaisi kahden kolmanneksen osan hietaisesta saarekkeesta. Paitsi kääpiömäisistä pensaskasveista muodostunutta ryhmää ja muutamia surkastuneita puita, ei voinut havaita mitään muuta, joka muistutti kasvikuntaa tai olisi ollut sen kanssa samanlaatuista. Meren puolelta ympäröivät saarta matalat kalliot ja vähän matkaa maasta piiritti sitä vyön lailla koralliriutta. Sen sisäosa oli hyvin epätasaista maata, aivan kuin täyteen sirotettu suurempia ja pienempiä kallionsirkaleita.
Tätä ei ollut vaikea huomata muutamassa silmänräpäyksessä, sillä minun tarvitsi vaan asettua rannalla olevalle kalliolle nähdäkseni koko saaren. Sentähden palasin nyt, päättäen kiinnittää itse rakennukseen enemmän huomiota kuin tähän saakka olin tehnyt.
Iso rakennus sisälsi ainoastaan kolme huonetta: suuri huone eli sali, jossa oli arkkuja ja penkkejä pitkin seiniä ja keskessä pitkä pöytä, pienempi huone sekä kolmas huone, joka oli aiottu ryöstetyille tavaroille säilytyshuoneeksi.