"Ei, Landry; ei kukaan ole minua ahdistanut sen jälkeen, kun sinä minua niin urhoollisesti puolustit, ja muuten en edes pelkääkkään ketään. Piilouduin vain saadakseni itkeä, sillä ei ole mitään tuhmempaa kuin näyttää ihmisille että mieli on apea."
"Mutta minkätähden sitte olet pahoillasi? Senkötähden että ovat olleet sinulle niin pahoja tänään? Se on tavallaan oma vikasi, mutta voithan lohduttaa itseäsi ja päättää ettet enää milloinkaan antaudu semmoiseen."
"Minkätähden sanotte sitä minun viakseni? Olenko siis loukannut teitä, kun tahdoin tanssia kanssanne, ja olenko ainoa tyttö, jolla ei ole oikeutta huvitella niinkuin muut?"
"Siitä se ei riipu, Fadette; en moiti teitä siitä että tahdoitte tanssia kanssani. Olen täyttänyt toivomuksenne ja käyttäytynyt teitä kohtaan velvollisuuteni mukaan. Teidän vikanne ei ole tämänpäiväinen, ja jos olette erehtynyt, niin ette ole sitä tehnyt minua vaan itseänne kohtaan, sen kyllä itsekin tiedätte."
"Ei, Landry; niin totta kuin Jumala elää, en tiedä tehneeni mitään vääryyttä; jos minun täytyy lukea jotakin viakseni, niin se supistuu siihen, että olen vastoin tahtoani tuottanut teille ikävyyksiä."
"Älkäämme puhuko minusta, Fadette; enhän valita omaa kohtaloani. Puhukaamme teistä, ja koska te ette tiedä että teillä on virheitä, niin annatteko minun avomielisesti ja ystävällisesti kertoa mitkä ne ovat?"
"Mielelläni, Landry, ja minä olen pitävä sitä parhaimpana palkintonani tai parhaimpana rangaistuksenani minkä voit minulle antaa siitä hyvästä tai pahasta, mitä olen sinulle tehnyt."
"No niin, Fanchon Fadet; kun sinä puhut noin järkevästi ja minä ensimäisen kerran näen sinun hiljaisena ja valmiina kuuntelemaan muiden ajatuksia, niin tahdon sanoa sinulle miksei sinua pidetä siinä arvossa, kuin kuusitoistavuotiaalla tytöllä voisi olla oikeus itselleen vaatia. Sinä nimittäin et ole ensinkään tytön kaltainen, vaan aivan kuin mikähän poika sekä ulkonäöltäsi että käytökseltäsi; sinä et ollenkaan pidä itsestäsi huolta. Ensiksikin et ole siisti etkä säntillinen, ja teet itsesi vastenmieliseksi pukusi ja puheittesi kautta. Tiedät kyllä että lapset antavat sinulle vielä pahemmankin nimen kuin Sirkka, he sanovat sinua usein Villiksi. Sanoppas, onko omasta mielestäsi kaikki niinkuin olla pitää, kun et vielä kuudentoista vuotiaana käyttäydy niinkuin tytön pitää. Sinä kiipeät puissa kuin orava, sinä heittäydyt valjastamattoman hevosen selkään ja ratsastat täyttä laukkaa ilman satulaa ja suitsia, ihan kuin paholainen kiitäisi kintereilläsi. Saattaa olla hyväkin että ihminen on voimakas ja notkea, ja sekin on hyvä ettei pelkää mitään, se on luonnon miehelle suoma lahja. Mutta naisen se sellainen viettelee helposti liiallisuuksiin, ja näyttää niinkuin sinä tahtoisit vain herättää huomiota. Ja huomiota sinä herätätkin kaikkialla; sinulle tehdään kiusaa ja sinulle huudetaan kuin sudelle. Sinä olet hyväpäinen ja annat teräviä vastauksia, jotka herättävät naurua niissä, joihin ne eivät kohdistu. On kyllä hyvä olla muita terävämpi, mutta jos käyttelee terävyyttään liiaksi, niin hankkii itselleen vihollisia. Sinä olet utelias, ja niin pian kun olet urkkinut muiden salaisuuksia tietoosi, viskaat ne heille vasten naamaa, kun vähänkin riitaannut heidän kanssaan. Siitä johtuu että sinua pelätään, ja sitä jota pelätään, sitä vihataankin. Sellaisille maksetaan aina pahemmalla mitalla kuin he ansaitsevat. Ja mitä siihen tulee, osaatko noitua vai et, niin tahtoisin uskoa että sinulla on tietoja, mutta toivon ettet ole antautunut pahojen henkien kanssa tekemisiin; mutta sinä tahdot että ihmiset sellaista uskoisivat, pelättääksesi niitä, joihin olet suuttunut, mutta siten sinä vain saatat itsesi huonoon maineeseen. Niin, nyt olet kuullut virheesi, Fanchon Fadet, ja niitten tähden ihmiset eivät sinusta pidä. Ajattelehan asiaa, niin pian huomaat että jos tahtoisit olla vähän enemmän muitten ihmisten kaltainen, niin sinua pidettäisiin suuremmassa arvossa järkesi vuoksi, jonka suhteen olet heitä etevämpi."
"Kiitos, Landry!" vastasi pikku Fadette vakava ilme kasvoillaan, kuunneltuaan hartaasti hänen puhettaan. "Olet sanonut sen, josta koko maailma minua moittii, ja sinä olet sen sanonut perin sävyisästi ja säälivästi, jota eivät toiset tee. Tahdotko nyt, että minä vastaan sinulle, ja tahtoisitko senvuoksi istua hetkiseksi viereeni?"
"Paikka ei ole juuri hauskimpia", sanoi Landry, joka ei halunnut viipyä kovin kauvan tytön seurassa ja yhä ajatteli mitä hänestä sanottiin, että hän muka loihti ihmisiä silloinkun he vähimmin sitä aavistivat.