Mutta Madelonille sattui ikäänkuin uusiutunut mustasukkaisuuden ja vihan puuska, nähdessään että Landry, joka nyt oli seudun kauniimpia ja paraimmassa maineessa olevia poikia, aina Saint-Andochen juhlasta asti oli ollut pikku Fadettelle uskollinen, ja hän päätti kostaa. Uskomatta asiaa Cadet Caillaudille, joka oli rehellinen nuorukainen eikä olisi mihinkään sellaiseen sekaantunut, otti hän avukseen pari nuorta ystävätärtä, jotka hekin olivat vähän harmissaan siitä, että Landry näytti heitä ylenkatsovan eikä enää milloinkaan pyytänyt heitä tanssiin. He rupesivat vartioimaan pikku Fadettea, eikä kestänyt kauvankaan ennenkun he olivat vakuutetut hänen hellästä suhteestaan Landryhyn. Niin pian kun he olivat päässeet tästä selville ja nähneet heidät pari kertaa yhdessä, levittivät he siitä tiedon koko seutukuntaan, sanoen jokaiselle, ken vain kuulla tahtoi — ja kyllä korvat ja kielet ovat aina herkkiä, kun on kysymys juorujen kuulemisesta ja levittämisestä — että Landry oli pikku Fadetteen liittyessään joutunut ala-arvoiseen tuttavuuteen.
Nyt tarttuivat kaikki nuoret tytöt asiaan, sillä kun kaunis ja rikas poika osottaa huomiota jollekin määrätylle tytölle, on se aivan kuin loukkaus kaikkia muita kohtaan, ja jos vain ilmautuu tilaisuus päästä tuota tyttöä soimaamaan, niin sitä ei suinkaan laiminlyödä. Ja varmaa on, että kun naiset johonkin juttuun sekaantuvat, niin se leviää nopeasti ja laajalle.
Niinpä, viisitoista päivää Jaccottornin seikkailun jälkeen — tornista ei kuitenkaan puhuttu sanaakaan, enemmän kuin Madelonistakaan, joka oli karttanut ollenkaan itse asiaan sekaantumasta, jopa oli kovin hämmästyvinään tuosta uutisesta, jonka hän oli liikkeelle pannut — tiesivät kaikki ihmiset, pienet ja suuret, nuoret ja vanhat, että Landry Barbeau oli Sirkkaan rakastunut.
Tämä huhu saapui Barbeaun muorinkin korviin, joka tuli kovin surulliseksi eikä tahtonut sitä kertoa miehelleen. Mutta Barbeau sai siitä tiedon toiselta taholta ja Sylvinet, joka oli tarkoin säilyttänyt veljensä salaisuuden, huomasi nyt ikäväkseen että se olikin koko maailman tietona.
Eräänä iltana, kun Landry aikoi tapansa mukaan lähteä aikaisin Kaksolasta, sanoi hänen isänsä — äidin, vanhimman sisaren ja kaksoisveljen läsnäollessa —: "Älä mene niin kiireisesti, Landry; minulla on jotakin sanomista sinulle. Mutta minä odotan kunnes kummi-setäsi tulee, sillä tahdon että ne perheemme jäsenet, jotka kohtalostasi eniten huolehtivat, ovat läsnä, kun nyt pyydän sinulta selitystä."
Ja kun Landryn kummi, setä Landriche, oli saapunut, sanoi Barbeau:
"Se, mitä nyt aijon sinulle sanoa, rakas poikani, on varmaan tuntuva sinusta hiukan hävettävältä, enkä minäkään puolestani ole aivan häpeämättä, kun nyt vasten tahtoani näen olevani pakotettu kuulustelemaan sinua perheemme läsnäollessa. Mutta minä toivon, että tämä häpeä on oleva sinulle hyödyksi ja parantava sinut vaarallisesta kiihkostasi.
"Näyttää että olet joutunut erääseen tuttavuussuhteeseen, joka sai alkunsa viime Andochen-juhlassa pian vuosi sitten. Minä kuulin kyllä siitä puhuttavan jo heti silloin, sillä huomiota herättävää oli nähdä sinun tanssivan koko päivän seudun kaikkein rumimman, siivottomimman ja huonomaineisimman tytön kanssa. Minä en kuitenkaan kiinnittänyt siihen huomiotani, sillä luulin sinun vain laskeneen leikkiä, vaikken voi sanoa sitä hyväksyneenikään, sillä en pidä kanssakäymisestä huonojen ihmisten kanssa ja vielä vähemmin siitä, että heidän taakkansa tehdään entistäkin raskaammaksi saattamalla heidät ihmisten häpeän ja vihan alaiseksi. En huolinut puhua siitä kanssasi, sillä kun näin sinun seuraavana päivänä niin surullisena, luulin että kaduit etkä tulisi sitä enää uudistamaan. Mutta viime viikolla olen taasen kuullut toista väitettävän, ja vaikka olen sen kuullut luotettavilta henkilöiltä, en tahdo sitä kuitenkaan uskoa, ellet itse sano sitä todeksi. Jos olen väärin epäillyt, niin voit uskoa sen johtuvan siitä mielenkiinnosta, millä sinua seuraan, ja velvollisuudentunnosta valvoa käytöstäsi. Jos koko jutussa ei ole perää, olen kovin iloinen, jos tahdot kunniasanallasi vakuuttaa että niin on ja että on väärin tahdottu halventaa sinua minun silmissäni."
"Isäni", sanoi Landry; "jos tahdot minulle sanoa niistä minua syytetään, niin tahdon sinulle vastata totuuden mukaisesti ja kaikella sillä kunnioituksella, mihin olen sinulle velkapää."
"Luulen jo kyllin selvästi antaneeni sinun ymmärtää, että sinua syytetään sopimattomasta rakkaussuhteesta Fadetin muorin tyttärentyttäreen. Eukko on jotenkin huono ihminen, puhumattakaan että tuon onnettoman tytön oma äiti häpeällisellä tavalla hylkäsi miehensä, lapsensa ja kotiseutunsa seuratakseen muuatta sotilasrykmenttiä. Sinua syytetään siitä, että kuleksit kaikkialla pikku Fadetten kanssa, ja minä pelkään että sinä siten sekaannut kehnoon rakkausjuttuun, jota ehkä saat kaiken ikäsi katua. Joko nyt ymmärrät?"