Fadette laski kätensä hänen otsalleen, ja viiden minuutin kuluttua oli Sylvinet niin virkistynyt, ettei enää tuntenut mitään kipua.
"Huomaan hyvin", sanoi hän Fadettelle, "että olin väärässä teitä vastustaessani, sillä te olette taitava lääkitsijä ja voitte parantaa minun tautini. Toiset lääkärit ovat vaan minua kiduttaneet lääkkeillään, mutta te parannatte minut pelkällä kosketuksella. Luulen että jos saisin aina olla läheisyydessänne, niin en tulisi milloinkaan sairaaksi tai käyttäytyisi tuhmasti. Mutta sanokaa minulle, Fadette, ettekö enää olekkaan minuun suuttunut, ja tahdotteko luottaa siihen lupaukseen, jonka olen teille antanut, että aina alistun teidän tahtoanne noudattamaan?"
"Minä luotan siihen", vastasi tyttö, "ja jos pysytte päätöksissänne lujana, niin rakastan teitä tästedes kuin olisitte kaksoisveljenne."
"Jos ajattelisitte niin kuin nyt sanotte, Fanchon, niin silloin ette suinkaan teitittelisi minua, sillä eihän kaksoisten ole tapana puhutella toisiaan niin juhlallisesti."
"No niin, Sylvain: nouse, syö, puhele, mene kävelemään ja nuku!" sanoi Fadette, nousten seisoalleen. "Se on määräykseni täksi päiväksi. Huomenna sinun pitää tehdä työtä!"
"Ja tulla sinua katsomaan", sanoi Sylvinet.
"Niin, tule vaan", sanoi Fadette ja loi mennessään häneen niin ystävällisen ja anteeksiantavan katseen, että Sylvinet tunsi äkkiä halua ja voimia nousta kärsimysten ja laiskuuden vuoteelta.
XL.
Äiti Barbeau ei voinut kyllin ihmetellä pikku Fadetten taitavuutta, ja illalla hän sanoi miehelleen: "Sylvinet on nyt terveempi kuin hän on ollut puoleen vuoteen; hän on tänään syönyt kaikkea, mitä hänen eteensä on pantu, virnistämättä kasvojaan tavalliseen tapaansa, ja merkillisintä kaikesta on, että hän puhuu pikku Fadettesta niinkuin itse hyvästä Jumalasta! Tuskinpa on mitään hyvää maan päällä, jota hän ei olisi huomannut tuossa tytössä, ja hän toivoo hartaasti veljensä takaisintuloa ja naimista. Se on kuin ihme, niin etten tiedä nukunko vai olenko valveilla."
"Olkoon ihme tai mikä tahansa", sanoi isä Barbeau, "mutta totta on että tyttö on harvinaisen teräväpäinen, ja luulen hänen olevan niille onneksi, jotka saavat hänet perheeseensä."