"Ei pidä katsella kaikkea noin mustalta puolen", vastasi pikku Marie, pitäen hevosen ohjia sill'aikaa, kuin Germain nosti poikansa vuohennahalla päällystettyyn, leveään satulaan. "Jos vaimonne ei huoli lapsista, niin saattehan ottaa minut palvelukseenne tulevana vuonna, ja sitte olkaa huoletta, minä huvittelen lapsia niin hyvin, että he eivät mitään huomaa."
V.
Suolla.
"Oh, tosiaankin", sanoi Germain, kun oli kuljettu muutamia askelia eteen päin, "mitähän kotiväki ajattelee, kun tämä pikku vekkuli ei palaakaan? Vanhukset tulevat levottomiksi ja rupeevat häntä etsimään."
"Sanokaa miehelle, joka hiekoittaa tietä tuolla ylhäällä, että otatte
Petterin kanssanne, ja pyytäkää häntä ilmoittamaan kotiväelle."
"Niin tosiaankin, Marie, sinä keksit keinoja kaikkeen! Minä en muistanut, että Jeannie on tietä korjaamassa."
"Ja hänhän asuu aivan lähellä teitä, niin että hän kyllä toimittaa sen asian."
Tavattuaan miehen päästi Germain tamman juoksemaan, ja pikku Petter oli niin iloissaan, että ei heti huomannut olevansa vielä päivällisettä. Mutta täristessä hevosen seljässä hän tunsi, miten tyhjä hänen vatsansa oli, ja alkoi hetkisen kuluttua kalveta, haukotella ja valittaa, miten hirveän nälkä hänellä oli.
"Kas niin, nyt se alkaa", sanoi Germain. "Kyllä minä tiesin, että ei pitkällekään päästä ennen kuin tämä herra alkaa parkua nälkää."
"Minulla on jano myöskin", sanoi pikku Petter.