"Te puhutte hyvin hyvästi, mutta ymmärtämättömästi, Germain. Ei sovi hemmoitella ystäviänsä; teidän ei pitäisi puhua minun toimeni vaikeuksista, vaan sen eduista, kuten teittekin, kun istuimme syömässä Rebec-eukon luona."
"En minä sille mitään voi, että silloin minusta tuntui niin, vaan nyt tuntuu toisin. Sinulle olisi parasta, jos saisit miehen."
"Mahdollista kyliä Germain, johan minä sen sanoin; vaan koska se nyt on mahdotonta, niin minä en ajattele sitä."
"Mutta jospa se kuitenkin kävisi päinsä? Jos sinä sanoisit, millaisen miehen sinä tahdot, niin ehkäpä minun onnistuisi löytää sinulle joku."
"Ajatella jota kuta ei ole sama kuin löytää. Minä puolestani en viitsi ajatella mitään, koska siitä kuitenkaan ei ole hyötyä."
"Etkö ole koskaan ajatellut rikasta miestä?"
"En, tietysti en; olenhan minä itse köyhä kuin Job."
"Mutta jos hän olisi vähän varakas, niin ei suinkaan sinusta olisi vastenmielistä saada hyvä asunto, hyvää ruokaa, hyvät vaatteet ja päästä kelpo perheeseen, joka mielellään näkisi sinun auttelevan äitiäsi?"
"Niin, mitä siihen koskee, niin äitini auttaminen onkin ainoa toiveeni."
"Ja jos sellainen tilaisuus ilmestyisi, vaikkapa mies ei olisikaan ihan nuori, niin vastustelisitko?"