"Suokaa anteeksi, Germain, nuoruudesta minä juuri pidän kiinni, en minä koskaan voisi rakastaa ukkoa."
"Ei, tietysti ei ukkoa, mutta esimerkiksi minun ikäistäni miestä."
"Teidän ikäistänne, hän olisi liian vanha minulle, Germain; ei, minä pidän paraiten Bastienin ikäisestä, vaikka hän ei ole niin kaunis kuin te."
"Vai niin, pidätkö sinä enemmän Bastienistä, ulkopaimenesta?" sanoi Germain pahastuen. "Sillä pojallahan on samanlaiset silmät kuin elukoilla, joita hän paimentaa."
"Minä en huoli pitää lukua hänen silmistään hänen kahdeksantoista vuotensa tähden."
Germain tunsi hirmuista kateutta.
"Niin", sanoi hän, "kyllä minä näen, että sinä olet mieltynyt
Bastieniin. Se on tosiaankin naurettavaa, jos saan sanoa."
"Niin, se olisi naurettavaa", vastasi Marie nauraen niin, että metsä kaikui, "ja hänestä tulisi naurettava mies. Hänellehän voi uskotella mitä hyvänsä. Tässä eräänä päivänä minä esimerkiksi otin kirkkoherran puutarhasta kauniin koison ja sanoin hänelle sitä punaiseksi omenaksi ja hän purasi sitä ahnaasti. Olisittepa nähnyt, miten hän irvisteli! Hyvänen aika, miten ruma hän oli!"
"Et sinä sitte rakasta häntä, kun teet pilkkaa hänestä."
"Ei se todista mitään. Mutta en minä hänestä huoli, sillä hän on niin häijy pikku sisarelleen ja sitä paitsi niin siivoton."