"Isäntäsi tahtoo puhua kanssasi", sanoi Germain, yhä katsellen häntä.
"Isäntänikö?" sanoi Marie ylpeästi. "Tuo mies ei ole minun isäntäni eikä tule siksi koskaan! Te minun isäntäni olette, Germain, ja, minä tahdon, että viette minut kanssanne kotiin; minä palvelen teitä ilmaiseksi."
Ormeauxin isäntä oli tällä välin tullut lähemmäksi ja sanoi kärsimättömyyttä teeskennellen:
"Teiltä unhottui jotakin meille, pikku ystävä, ja tässä se on."
"En minä ole mitään unhottanut", vastasi pikku Marie, "eikä minulla ole mitään puhuttavaa teidän kanssanne."
"Kuulehan, minulla sitä vastoin on jotakin sanottavaa sinulle. Tule pois minun kanssani! Älä pelkää. Pari sanaa vain."
"Ne saatatte puhua julki. Ei minulla ole mitään salaisuuksia teidän kanssanne."
"Tulkaa ainakin ottamaan rahanne."
"Mitkä rahat! Ette te ole mitään velkaa minulle, Jumalan kiitos."
"Sen kyllä arvasin", sanoi Germain puoli ääneen. "Eihän tuossa mitään vaaraa ole, Marie; kuule vain, mitä hän sanoo, minäkin olen utelias kuulemaan ja minulla on omat syyni. Sitte saatat kertoa minulle, mitä hän sanoo. Mene hänen luoksensa, minä kyllä pidän vaaria sinusta."