Hämmästyin kiihkeästä äänensävystä, jolla tämä lausuttiin.
"Olette siis läheisessä yhteydessä d'Aillane'in kanssa?" kysyin minä.
"Sitä en luullut."
Hän punastui yhä enemmän ja vastasi kieltävästi.
"En ole milloinkaan ollut merkityksellisemmissä tekemisissä heidän kanssansa," sanoi hän; "mutta he ovat kyllin läheistä sukua minulle, jotta heidän kunniansa koskee myöskin minun kunniaani. Minun varma vakaumukseni on, että setämme tarkoitus oli luovuttaa heille minun omaisuuteni. Sitä suuremmalla syyllä, kun kreivi d'Ionis, joka meni naimisiin kanssani, niinkuin sanotaan, kauniiden silmieni tähden, ei olisi epäröinyt hankkia minulle myötäjäisiä ja purkaa testamenttia jonkun muotovirheen takia."
Sitten hän lisäsi:
"Ettekö tunne ketään d'Aillane'eista?"
"Olen nähnyt isän sangen usein, mutta lapsia en milloinkaan. Poika on upseeri, en tiedä missä joukko-osastossa…"
"Foursin"… sanoi hän nopeasti.
Sitten hän lisäsi heti:
"Niin ainakin luulen."