"Totisesti, hyvä herra, seurustelu aaveiden kanssa ei ole teille lainkaan edullista, ja te saatte minut uskomaan, että teille on sanottu ainoastaan imartelevia asioita, sillä te olette ylpeä ja vaatimaton kuin onnellinen rakastaja."
"Mitä te sanotte, madame!" huudahdin minä. "Rakkaus ei ole mahdollinen kahden olennon välillä, joita eroittaa toisistaan haudan syvyys… Mutta te ette tiedä mitä puhutte, te ette usko mitään, te pidätte minua pilkkananne!"
Olin innostuksissani niin epäkohtelias, että madame d'Ionis loukkaantui.
"Sellaisesta asiasta en koskaan tee pilkkaa", sanoi hän kiivaasti; "ja koska te olette kunniasanallanne luvannut kysyä orakelin neuvoa ja seurata sen määräyksiä…"
"Niin", vastasin vähemmin sopivalla tuttavallisuudella, josta hän ei, hyvin tuntien sieluntilani, kuitenkaan loukkaantunut. "Niin, antakaa anteeksi hämmennykseni ja muistamattomuuteni. Myötätunnosta teitä kohtaan olen ryhtynyt vaaralliseen peliin ja olen velvollinen ilmoittamaan teille sen tuloksen. Minun on käsketty totella isääni ja antaa teidän voittaa, oikeusjuttu."
Madame d'Ionis joko odotti tällaista vastausta tahi epäili järkeäni, kuitenkaan hän ei osoittanut pienintäkään tyytymättömyyttä tai hämmästystä. Hän kohautti vaan olkapäitänsä ja, pudistaen minua käsivarresta, sanoi:
"Lapsi raukka, te olette nähnyt unta, siinä kaikki. Ei ole olemassa mitään kummituksia, te ette ole kuullut mitään salaperäisiä ääniä, te olette kiihoittanut itseänne lukemalla huonosti sulavia, vanhoja käsikirjoituksia ja apotti de Lamyre'in satuja. Selitän teille mitä on tapahtunut."
Hän puhui minulle kauan, mutta minä koetin turhaan kuulla ja ymmärtää häntä. Toisinaan tuntui kuin olisin kuullut hänen puhuvan jotakin vierasta kieltä. Huomattuansa, että en ymmärtänyt mitään siitä mitä hän sanoi, muuttui hän todella levottomaksi, tunnusti valtasuontani saadakseen selville oliko minussa kuumetta, kysyi oliko pääni kipeä ja pyysi minua menemään levolle. Ymmärsin, että hän tahtoi antaa minun olla yksin, ja minä kiirehdin heittäytymään vuoteeseen, ei siksi, että olisin tuntenut itseäni väsyneeksi, vaan siksi, että kuvittelin saavani unessa nähdä ihanan ilmestykseni.
En tiedä kuinka vietin loppuosan päivästä. Seuraavana päivänä näin
Baptisten kulkevan ympäri varpaillansa.
"Mitä sinä teet, ystäväni?" kysyin minä.