"Huoneessa, jossa asuin? Mutta missä siis nyt olen?"
Katselin ympärilleni, ja vapauduttuani horrostilastani, huomasin, etten enää ollutkaan naisten huoneessa, vaan aivan toisessa kerroksessa.
"Mitä minuun tulee", sanoi luonteeltaan päättäväinen Baptiste, "niin olen nukkunut siinä huoneessa näkemättä mitään. Minä en usko ensinkään noihin juttuihin. Mutta kuulin teidän kuumehoureessa puhuvan kauniista naisesta, joka oli ja ei ollut olemassa, joka on kuollut ja kuitenkin elää… ja mitä kaikkea te juttelittekaan! Toisinaan te sanoitte niin kaunista, että olisin tahtonut painaa sen mieleeni tai kirjoittaa muistiin; mutta kun tilanne kävi huonommaksi, luovuin aikeestani ja muutin teidät tänne, missä teidän on parempi olla. Katsokaas, hyvä herra, kaikki tämä johtuu siitä, että te kirjoitatte liian paljon runoja. Onhan isänne sanonut, että se tekee teille pahaa. Olisi paljon parempi, jos ajattelisitte oikeusjuttuanne."
"Olet varmasti oikeassa, hyvä Baptiste", vastasin minä, "ja minä koetan seurata neuvoasi. Minusta tuntuu todellakin kuin olisin saanut jonkinlaisen hulluudenkohtauksen."
"Hulluuden? Ei, Jumalan kiitos! Olette, niinkuin muutkin ihmiset, houraillut kuumeessa, mutta nyt on kaikki ohitse, ja jos vaan tahdotte nauttia hiukan kanalientä, niin olette tunteva itsenne yhtä voimakkaaksi kuin ennenkin."
"Nautin kanalientä, joskin olisin tahtonut jotakin ravitsevampaa, nopeammin toipuakseni. Tunsin väsymyksen raukaisevan itseäni. Päivän kuluessa palasivat voimani kuitenkin vähitellen ja illalla sallittiin minun nauttia kevyt illallinen. Seuraavana päivänä saapui madame d'Ionis jälleen luokseni. Olin jalkeilla ja tunsin itseni täysin toipuneeksi. Keskustelin hänen kanssaan hyvin selvästi siitä mitä oli tapahtunut, mainitsematta kuitenkaan erinäisiä yksityiskohtia. Olin ollut sekaisin, häpesin kovin ja pyysin hänen säilyttämään salaisuuden. Olisin mahdoton asianajajaksi, jos minua paikkakunnalla alettaisiin pitää henkien näkijänä, ja se surettaisi suuresti isääni.
"Älkää olko peloissanne", sanoi hän; "minä vastaan väkemme vaiteliaisuudesta; huolehtikaa vaan siitä, ett'ei palvelijanne hiisku tapauksesta mitään, niin asia ei tule näiden seinien ulkopuolelle. Ja muuten jos jotakin kerrottaisiinkin, niin voimmehan sanoa, että te olette ollut kuumeessa ja että taikauskoiset ihmiset ovat selittäneet asian omalla tavallaan. Ja sitenhän asia itse teossa onkin. Te saitte auringonpiston ratsastaessanne paahtavassa auringonpaisteessa. Te sairastuitte seuraavana yönä. Seuraavina päivinä kiusasin teitä oikeusjutullani, ja saadakseni teidät taivutetuksi puolelleni, en ole säästänyt mitään keinoja!"
Hän keskeytti ja muutti keskustelun sävyä:
"Muistatteko, mitä sanoin teille toissapäivänä kirjastosalissa?"
"Tunnustan, että en käsittänyt sitä; olin…"