"Sallikaa, isä", sanoin minä, "minun osoittaa herra d'Aillane'ille, että hänen menettelynsä on kovin varomatonta ja että minulle, kiitos maltillisen mieleni, ei tuota mitään huvia tiukasti asiastani kiinnipitämällä kiihoittaa hänen vihaansa."
"Mitä tämä merkitsee?" huudahti isäni, joka kotioloissa oli maltillisin mies mitä ajatella mutta virkatoimissaan erittäin ankara. "Toivon, poikani, että sinä teet kaikkesi asiassa, ja että, jos ilmenee vähimmässäkin määrässä syytä epäillä vastustajamme kunniantuntoa, kapteeni d'Aillane'in pienet viikset ja pieni miekka yhtä vähän kuin hänen isänsä suuri miekka ja suuret viikset eivät tule pidättämään sinua."
Kapteeni d'Aillane joutui suunniltaan, ja kun hän ei voinut purkaa vihaansa isäni ikäiseen mieheen, kääntyi hän minun puoleeni. Hän sanoi minulle eräitä hyvin ankaria sanoja, joista en kuitenkaan ollut välittävinäni, vaan puhuen yhä isälleni, sanoin:
"Olet oikeassa, isä, sanoessasi, että minun ei pidä antaa peloittaa itseäni. Mutta antakaamme herra d'Aillane'ille anteeksi hänen ajatuksensa. Jos minä olisin samassa asemassa kuin hän ja teidän kunniaanne uhattaisiin, niin tuskinpa minulla, isä, olisi enemmän järkeä ja kärsivällisyyttä kuin hänelläkään. Ottakaamme huomioon hänen levottomuutensa, ja koska voimme poistaa sen, niin älkäämme sydämettömyydessämme pitkittäkö sitä. Olen tutkinut asiaa kylliksi, päästäkseni varmuuteen koko d'Aillane'in perheen kunniallisuudesta, ja minulle on oleva ilo, samoin kuin on oleva velvollisuutenikin kaikissa tilaisuuksissa osoittaa heitä kohtaan kunnioitustani."
"Sitä juuri toivoinkin, hyvä herra!" huudahti nuori mies puristaen käsiäni. "Ja nyt, voittakaa juttunne; me emme pyydä enempää!"
"Hetkinen, hetkinen vielä", sanoi isäni kiihkeydellä, joka oli hänelle ominaista asianajajana. "En tunne ehdotonta mielipidettäsi tuon kunnian suhteen, poikani. Mitä minuun tulee, niin, vaikka erinäiset seikat asettavat sen yläpuolelle kaikkien epäilyksieni, niin on olemassa toisia seikkoja, jotka jättävät minut epävarmuuteen, ja minä pyydän, että sinä et lupaa mitään, ennenkuin olet tarkoin punninnut kaikki asianhaarat, jotka sinulle esitin, ennenkuin herra d'Aillane kunnioitti meitä tulollansa."
"Sallikaa, isä, minun sanoa teille, että minä en voi näennäisen syyn perusteella yhtyä teidän epävarmuuteenne. Puhumatta kreivi d'Aillane'in hyvästä maineesta on minulla sekä häntä että hänen perhettänsä koskeva todistus…"
Keskeytin, kun ajattelin, että en voinut vedota tuon salaisen ystävättäreni todistukseen, saattamatta itseäni naurun alaiseksi.
"Tiedän mitä todistusta sinä tarkoitat", sanoi isäni; "madame d'Ionis on hyvin ystävällinen…"
"Tunnen tuskin madamea", sanoi nuori d'Aillane kiihkeästi.