"En minäkään puhu teistä", virkkoi isäni hymyillen. "Puhun kreivi d'Aillane'ista ja hänen tyttärestään.
"Ja minä, isä", sanoin minä vuorostani, "en tarkoittanut madame d'Ionista."
"Saanko kysyä", sanoi nuori d'Aillane, "kuka on tuo henkilö, joka on voinut vaikuttaa teihin niin onnellisesti, voidakseni osoittaa hänelle kiitollisuuttani?"
"Sallinette minun olla ilmaisematta sitä, herraseni. Asia koskee minua henkilökohtaisesti."
Nuori kapteeni pyysi minulta anteeksi tungettelevaisuutensa, hyvästeli isääni hieman kylmästi ja poistui, antaen tunnustuksensa hyväntahtoiselle suhtautumiselleni hänen asiaansa.
Saatoin häntä aina kadulle johtavalle portille saakka. Siinä hän ojensi minulle kätensä, mutta minä eväsin häneltä omani ja pyysin hänen tulemaan hetkiseksi minun huoneustooni, joka sijaitsi aivan eteisen vieressä. Siellä selitin hänelle uudestaan olevani varma hänen isänsä rehellisyydestä ja vakuutin, etten millään tavalla aio loukata hänen perheensä kunniaa. Sitten lisäsin:
"Kun nyt olemme päässeet tässä asiassa yksimielisyyteen, niin täytyy minun pyytää teitä hyvittämään loukkauksenne epäillessänne rohkeuttani siinä määrin, että uhkasitte minua vihallanne. Etten tehnyt sitä isäni läsnäollessa, joka tuntui pakoittavan minua siihen, johtui siitä, että tiesin hänen tuntevan itsensä maailman onnettomimmaksi ihmiseksi, kun hänen vihanpuuskansa menisi jälleen ohitse. Äitini on myöskin sangen herkkätunteinen, jonka tähden pyydän teitä vaikenemaan tästä tapauksesta. Kun madame d'Ionis'in oikeusjuttu kuitenkin vaatii huomenna läsnäoloni, pyydän teitä ylihuomenna suomaan minulle toivomani kohtauksen."
"Eikö mitä, siitä ei tule mitään!" huudahti nuori mies ja heittäytyi kaulaani. "Minulla ei ole pienintäkään halua tappaa miestä, joka lisäksi on niin ylevä ja oikeudentuntoinen. Olin väärässä ja kiihoittunut ja olen valmis pyytämään teiltä anteeksi."
"Tarpeetonta, teillä on jo anteeksiantoni. Minun ammatissani saa olla valmis vastaanottamaan moisia loukkauksia, eivätkä ne pysty liikuttamaan kunniallista miestä, mutta minun ei silti ole vähemmin tarpeellista taistella kanssanne."
"Tuhat tulimmaista, miksi niin, kun kerran pyydän teiltä anteeksi?"