SEIDEL. Tytön äiti kuoli kuusi viikkoa sitten kyllä jokainen tietää.
Tyttö-rukka tappeli vastaan, kun luuli minua isäkseen.
BERGER (mutisee): Senkin roisto.
SEIDEL. Nyt istuu hän taas kapakassa, on juonut eilisestä asti yhtä painoa. Antavat niin paljon kuin vaan tahtoo.
BERGER. Kyllä se mies vielä saa meiltä ansaitun löylyn. (Kumartuu vuoteen yli puhutellakseen Hannelea.) No tyttö! Sanohan! Mitä sinä niin valitat. Ei sinun ensinkään tarvitse niin arasti katsoa minuun. Minä en tee sinulle mitään. Mikä sinun nimesi onkaan? — — — Mitä sanot? Minä en ymmärtänyt! — — — (Ojentautuu.) Luullakseni on tyttö hieman itsepäinen.
GOTTVALD. Hän on vaan niin pelästynyt. — Hannele!
HANNELE (heikosti kuin huoaten): Mitä?
GOTTVALD. Sinun pitää vastata herra piiripäällikölle.
HANNELE (vavisten): Hyvä Jumala, minun on niin vilu.
SEIDEL (tulee tuoden grogin): Juoppas vähän tätä!
HANNELE (kuten äsken): Hyvä Jumala, minun on niin nälkä.