GOTTVALD (Bergerille): Ja kun hänelle tarjoo, niin ei hän tahdo syödä.
HANNELE. Hyvä Jumala, minuun koskee niin kovasti.
GOTTVALD. Mihin sinuun niin koskee?
HANNELE. Minä niin pelkään.
BERGER. Kuka tekee sinulle pahaa? Kuka? No, puhu nyt vaan. — Minä en ymmärrä tavuakaan, rakas lapsi. Siitä ei ole minulle mitään apua. — Kuulehan, tyttöseni, onko isäpuolesi tehnyt sinulle pahaa? — Onko hän lyönyt sinua, sano? — Sulkenut sinut lukon taa? Ajanut pois kotoa, Vai mitä hän on tehnyt? — — — Voi hyvä Jumala, no…
SEIDEL. Se tyttö on vaitelias. Silloin on jo pitänyt paljon tapahtua, kun hän puhuu. Se tyttö on suoraan sanoen äänetön kuin lammas.
BERGER. Minä vaan tahtoisin saada tietää jotain varmaa. Kenties voin minä nyt vihdoinkin panettaa sen roiston kiinni.
GOTTVALD. Tyttö pelkää aivan mielettömästi sitä ihmistä.
SEIDEL. Mitäpäs uutta siitä miehestä enää tarvitsee. Jokainen tietää millainen se on. — Voitte kysyä keneltä tahansa. — Ihmettelen minä, että tyttö on vielä voinut elää. Luulisi suoraan sanoen ihan mahdottomaksi.
BERGER. Mitä hän sitten on tytölle tehnyt?