TULPE. Tuki kitasi, senkin haaska! Minä en kajoa sinun riepuihisi (nousee, lyö kirjan kiinni ja pyyhkii sen huolellisesti vaatteillaan), jotka mankumalla olet kokoonkerjännyt.
HETE (pistäen tavarat olkipatjan alle): Kumpikohan meistä elämässään on enemmän mankunut, tekö vai minä? Ettehän te ole eläissänne muuta tehnytkään! niin vanha kuin olettekin, senhän jokainen tietää.
TULPE. Sinulla on kyllä ollut toiset tekemiset! Kiitoksetkos olet niistä pastorilta saanut? Kun minä olin sinun ikäisesi tyttö, niin totta minä itseni toisella tapaa käytin.
HETE. Siksipä olettekin saanut kykkiä kuritushuoneessa.
TULPE. Ja pääset sinne sinäkin, jos mielesi tekee. Annahan kun tapaan poliisin. Vedän vielä kaikki päivänvaloon. Koeta sinä vain pysyä siivolla, tyttö, sen minä sanon!
HETE. Lähettäkää sitten poliisi yksintein minun luokseni, niin kerronpa minäkin hänelle jotain.
TULPE. Kerro sinä vaan, mitä mielesi tekee.
HETE. Kukas palttoon varasti? Hä? Kapakan isännän pikku pojalta?
TULPE (on sylkevinään Heten päälle).
HETE. Tulpe! saakeli! No nyt ette saa mitään.