MATTERN (huomaa makaavan Hannelen, astuu jäykkänä ja vaiti arkun luo ja katsoo sinne samalla mutisten): Mistä sinä nuo kauniit vaatteet olet saanut? Kuka on sinulle ostanut lasisen arkun?
(Suruvieraat kuiskaavat kiivaasti ja salaperäisesti. Kuuluu monasti vihastuneita ääniä): "murhamies".
MATTERN (hiljaa väristen): Enhän minä koskaan ole sinua pahoin pidellyt. Minä olen sinua vaatettanut. Minä olen sinua ruokkinut. (Röyhkeästi vieraalle.) Mitä sinä minusta tahdot? Mitä se minuun kuuluu?
VIERAS. Muurari Mattern, onko sinulla mitään sanottavaa minulle?
(Suruvieraiden kuiske käy kiivaammaksi, raivokkaammaksi ja useammin kuuluu): "murhamies! murhamies!"
VIERAS. Etkö mistään voi itseäsi soimata? Etkö koskaan yöllä ole häntä unesta herättänyt? Eikö hän koskaan ole nyrkkiesi iskuista vaipunut kuin kuollut maahan?
MATTERN (kauhistuneena, suunniltaan): Saat tappaa minut tähän paikkaan! Taivaan salama iskeköön heti paikalla minuun, jos minä olen siihen syypää.
(Heikko, sinertävä salama leimahtaa ja kuuluu etäisiä jyrinää.)
KAIKKI (sekaisin): "Tulee ukkonen". "Nyt keskellä talvea?" "Hän on tehnyt väärän valan!" "Lapsenmurhaaja on tehnyt väärän valan!"
VIERAS (kiinteästi, mutta lempeästi): Eikö sinulla vieläkään ole mitään sanottavaa minulle, Mattern?