MATTERN (surkean pelon vallassa): Ken lastansa rakastaa, kurittaa sitä. En ole tuolle tytölle tehnyt muuta kuin hyvää. Olen häntä kohdellut kuin omaa lastani. Täytyyhän minun rangaista, jollei hän tee kunnolla.
NAISET (syöksyvät häntä kohden): Murhaaja! Murhaaja! Murhaaja!
Murhaaja!
MATTERN. Hän on minulle valehdellut ja pettänyt minua. Hän on päivä päivältä varastanut minulta.
VIERAS. Puhutko totta?
MATTERN. Jumala minua rangaiskoon.
(Sinä hetkenä näkyy Hannelen ristityissä käsissä taivaan-avain kukka, josta säteilee kellertävän vihreä hohde. Muurari Mattern tuijottaa näkyyn kuin mieletön, koko ruumis vavisten.)
VIERAS. Muurari Mattern, sinä valehtelet.
KAIKKI (suurimman mielenkuohun vallassa, puhuen yht'aikaa): "Ihme!" —
"Ihme!"
PLESCHKE. Tyttö — tyttö — on pyhimys; tuo mies on kironnut — sielunsa — ja ruumiinsa.
MATTERN (karjuen): Minä hirtän itseni. (Painaa molemmin käsin ohimoltaan, menee.)