Katse, jolla hän mitteli miniänsä kuopalle painuneita kasvoja, oli ystävällinen ja hyvänsuopa. Poikaansa kohtaan hän osoitti hyvyyttä ja puoleensavetävää rakastettavuutta…
Aleksandra Feodorovna ymmärsi tuon sävyn — äitikeisarinnan ystävälliset katseet iskeytyivät hänen sieluunsa kuin petolinnun kynnet…
Maria Feodorovna oli synnyttänyt valtaistuimelle poikia ja tunsi halveksivaa sääliä tuota saksatarta kohtaan, joka ei kyennyt täyttämään kansan toiveita.
Kansan?…
Aleksandra Feodorovna pudisti vaaleakutrista päätään.
"Eläimiä, kultaisten ristikkojen takana…"
Elisabet oli sittenkin ollut oikeassa…
* * * * *
Isä Joann oli kuollut Kronstadtissa… Hauraan korren tavoin oli vanha ruumis kaatunut mahtavan leikkuumiehen jalkojen juureen, jonka hiljainen viikatteenviuhina oli suhahtanut Tsarskoje Selon puistossa kuin rauhaton aavistus.
Mutta Pobjedonostsev eli. Norsunluiseen sauvaansa nojaten hän astui suorana palatsin suojien läpi, seisoi kuin kostava tuomari hintelän, ryhdittömän yksinvaltiaan edessä…