Ulkoministerin, kreivi Muravjovin, luona oli ollut jokaviikkoinen diplomaattinen vastaanotto. Seisoskeltiin ympäri huoneita kahvikuppi kädessä ja juteltiin. Rahaministerin synkkä jäykkyys herätti huomiota.
"Hän ei usko hollantilaisen korttirakennuksen kestävyyteen", kuiskasi kreivi Lambsdorff suutaan suojaavan käden takaa. "Kerrotaan, että eilen sanasota kajahdutteli Aleksanterinpalatsin seiniä. Keisarinna kuuluu saaneen päänsäryn."
Lähinnä seisovat nauroivat.
"Herra von Witte kyllä varoo jännittämästä jousta liiaksi…"
"… tahi joutuu kiusaukseen todistaa, ettei liiaksi jännitettyjenkään aina tarvitse katketa."
Hienostuneen keskustelijan kevyellä, kaikkia muotoja noudattavalla tavalla isäntä lähestyi Sergei Juljevitshia.
"Olette tyytymätön, teidän ylhäisyytenne?"
Witte hymyili.
"Ainoastaan itseeni… Että voinkin olla näin kiittämätön vieras…"
"Ah!" Kreivi Muravjov hymyili hienosti. "Eikö jo teidän ylhäisyytenne pelkkä läsnäolokin…?"