"Kuka meistä on epäillyt rauhallista kehitystä, teidän ylhäisyytenne?"
"Ei kukaan", sanoi Witte äänekkäämmin kuin näytti soveltuvan yksityisluontoiseen keskusteluun. "Ei kukaan, kreivi Muravjov."
Hän hymyili viedessään väkevän, mustan juoman huulilleen.
"Luulisinpä, että olemme oppineet tekemään rauhallisia valtauksia", sanoi Muravjov. Hänen ääntään värähdytti vastentahtoinen jännitys.
Mutta Sergei Juljevitshin tyyneys oli palannut. Hän hymyili kuin viattomalle sukkeluudelle.
"Eikö meidän ole täytynyt sitä oppia?… Vai näyttääkö saksalaisten tunkeutuminen Keltaiselle merelle niin vaarattomalta?" [Tarkoitetaan Saksan ja Kiinan välillä tehtyä vuokrasopimusta.]
Muravjov tuli totiseksi.
"Saksa tahtoo säilyttää rauhan", sanoi hän lujalla äänensävyllä, joka silmiinpistävästi poikkesi hänen tavallisesta, slaavilaisesta hermostuneisuudestaan.
Rahaministeri kohautti olkapäitään.
"Sitäkään ei kukaan epäile. Mutta Saksan kauppapolitiikan voimistuminen on huolestuttavan ripeää."