Sähkölampun kalpeassa valossa hän näki miehen kasvot. Ne olivat terävät kuin petolinnun, ja niillä kuvastui tarmokas äly. Silmät, jotka olivat syvällä kuopissaan, kohtasivat omituisesti pälyillen vieraan hetkellisen katseen.
Sergei Juljevitsh viivytti hiukan askeliaan… Sitten hän rypisti otsaansa, pisti ovenvartijan kouraan juomarahan ja astui miettiväisenä ulos lämpimään, vastasytytettyjen lyhtyrivien haaveellisen loiston valaisemaan kesäkuun-iltaan. —
Muravjov vietti yönsä rauhallisesti, epämääräisen voitontunteen vallassa.
"Niin kauan kuin voimme olla varmat rauhallisesta kehityksestä…"
Rahaministerin ei ollut tapana lasketella turhia korulauseita. Tässä voi ryhtyä kauppoihin, jotka muissa olosuhteissa olisivat tuntuneet uskalletuilta.
Kreivi heräsi myöhään, tunsi itsensä täysin levänneeksi ja reippaaksi ja oli kiitollinen kohtalolleen, joka tänään ei ollut valmistanut hänelle esittelyä Tsarskoje Selossa.
Mitä ruusunhohtoisimmassa mielentilassa hän antoi pukea itsensä, pilaili Veljan kanssa ihanasta säästä ja käski valmistaa erikoisen runsaan aamiaisen.
Palvelijan petolinnunkasvoissa ei ainoakaan lihas värähtänyt.
Liukuvin, äänettömin liikkein hän kulki ylös ja alas, laski hiljaa kilahtavan hopeisen tarjottimen herransa viereen.
Muravjov antoi käskynsä päivän varalle.