Nojaten keppinsä norsunluiseen kahvaan hän vaieten ja riemuitsevana katsoi lämpimään auringonpaisteeseen, joka kirkkaana harsona ympäröi kävelijättärien valkoisia pukuja.
Herra von Wittelle oli tapaus ilmoitettu muutamaa tuntia aikaisemmin.
Puhelimitse… Tiedon antoi joku välinpitämätön ääni ulkoministeriöstä.
Sanoma oli häntä järkyttänyt ja herättänyt hänessä merkillisiä
epäluuloja.
Hän lähetti palvelijansa kadulle ostamaan kaikki sanomalehdet, mitkä olivat saatavissa.
Hän luki nopeasti:
"Palvelija, joka tuli ilmoittamaan herralleen vaunujen saapuneen… palvelija, joka oli kattanut kreiville aamiaispöydän ja heti senjälkeen poistunut huoneesta… Palvelija… palvelija…"
Hän alkoi hämärästi muistaa… Petolinnunkasvot ulkonevan porrassuojuksen varjossa… Voihan se olla hullutusta… sattuma…
Mutta sittenkin
Iltalehdet julkaisivat tietoja kreivin elämästä, pohtivat laajalti kuoleman syytä ja sen yhteydessä ilmenneitä näennäisesti arvoituksellisia seikkoja. Vastustettiin kiivaasti "joutilaiden kielien".levittämää olettamusta, että Muravjov mahdollisesti oli joutunut jonkun rikoksen uhriksi. Aamiaisjätteiden kemiallisesta tutkimisesta oli tosin täytynyt luopua, koska ensiksi paikalle rientänyt palvelija tapauksesta hämmästyneenä oli hävittänyt kaikki aamiaisen jäännökset. Mutta molemmat pätevät lääkärit, jotka olivat tutkineet kuoleman syytä, päättivät yksimielisesti, että kuoleman oli aiheuttanut verenvuoto aivoissa…
Witte antoi sanomalehden pudota käsistään. Kirpeä maku vääristi hänen suutaan.
Ensimmäinen tykinlaukaus taantumuksen ja uuden järjestelmän välisessä taistelussa. Ei viimeinen…