Kun keisari vasta keskiyön jälkeen tuli hänen luokseen, tärkeiden ministerineuvoston asiain pidätettyä häntä siihen asti, oli hän jo paljon rauhallisempi.
Heikosti hymyillen hän meni puolisoaan vastaan, ojensi kätensä, jonka tämä kunnioittavasti vei huulilleen. Keisari näytti tyynemmältä, kuin mitä hän oli odottanut. Murhayrityksen uusi selostus vääristi asian todellisen laidan.
Murhayrityksen tekijä oli sekapäinen, yleistä hävitysvimmaa sairastava ylioppilas; mitään ymmärrettäviä syitä tekoon ei voitu havaita. Pobjedonostsev oli vahingoittumaton ja pelastunut.
Puhuessaan keisari huomasi voitetun levottomuuden jälkiä keisarinnan kasvoissa.
"Oletko ollut levoton?" tiedusti hän.
"Vain sinun tähtesi, Nikolai."
Keisari hymyili hajamielisesti. Huitaisi kämmenellään ilmaa, ikäänkuin karkoittaakseen kiusallisen hyönteisen.
"Minun tähteni?… Me olemme turvassa, Aleksandra Feodorovna.
Vartiostoa on vahvistettava."
"Vartiostoa?"
"Freedericks neuvoi minua siihen. Eipä silti, että mikään vaara olisi uhkaamassa…"