Kun kreivittärellä on palvelusvuoro, olen minä tänään vapaana, mutta peläten joutua näkemään hirveitä asioita, en uskalla mennä puistoon. Istun yksinäni huoneessani ja kirjoitan.
Jos Sinä olisit luonani, olisi minun helpompi olla… Aivan kuin Sinä voisit suojella minua ja häntä ja meitä kaikkia. Ehkä todella voitkin… Sinä olet mahtava, Sinulla on ihmeellinen valta ihmisiin, saatat arvata asioita ja seikkoja, joiden täytyy pysyä salassa tavallisten kuolevaisten katseilta.
Voimakasta, kaikkeen leimansa lyövää voimaa meiltä juuri puuttuu.
Keisari on saanut uhkauskirjeen… ja kaikki on samoin kuin sitä ennen!
En epäile, etteikö poliisimestari olisi pannut toimeen satoja tutkimuksia, etteikö Trepov tekisi kaikkeaan poistaakseen jokaisen vaaran mahdollisimman ripeästi ja meluttomasti.
Mutta juuri tämä ehdoton meluttomuus… Ehkäpä olemme kaikki hiukan arkoja ja haluamme näkyviä todisteita rohkaistuaksemme.
Ehkäpä hampaita myöten aseistetut piikkimiehet rauhoittaisivat mieliä.
Nykyaikaisissa menettelytavoissa on jotakin hiiviskelevää, äänetöntä,
hermoja ärsyttävää…
Myöskin keisari on hermostunut. Illallispöydässä hänen silmäripsensä värähtelivät, kun hän luuli olevansa huomaamattomana. Hän joi paljon samppanjaa… sisäisen kuohunnan pettämätön merkki.
Muuten kävi kaikki luonnollisesti, miltei välinpitämättömästi.
Aleksandra Feodorovna siirtyi aikaisin huoneisiinsa. Mennäkseen levolle?…