On eräitä, jotka luulevat huomaavansa Aleksandra Feodorovnan käyttäytymisessä jonkun verran teeskentelyä, mikä hoveissa ja varsinkin Venäjän valtakunnan hovissa on niin yleistä.
Sellainen väite on niin järjetön, että sille voisi nauraa, ellei koko asiaan sisältyisi eräänlaista traagillisuutta.
Keisarinnako, jonka suurimpana vikana on kaikenlaatuisen keimailemisen täydellinen puute, vetäisi kevytmielisesti lokaan pyhimmän, mitä hän tuntee, äidinonnensa?
Minulle käy joka päivä yhä käsitettävämmäksi miksi Aleksandra
Feodorovna ei saata juurtua tänne.
Häntä ei ymmärretä, ei kyetä käsittämään, että maailman mahtavimmalla
valtaistuimella on nainen, jolle tämän istuimen kaikki kimellys ja
loisto ei ole minkään arvoinen.
Hänen olentonsa yksinkertaisuutta pidetään teeskentelynä, samoin kuin hänen hurskauttaankin… Ja hän on siksi hienotunteinen, ettei osaa epäillä eikä kärsi siitä.
Minulla oli tilaisuus tarkata Maria Feodorovnaa, kun hän astui vaunuihinsa.
Hän on epäilemättä vanhentunut, hänellä on jotakin hermostunutta käytöksessään ja omituinen, pingoittunut piirre suupielissään, joka jo viimeksi Pietarissa käydessäni pisti silmääni. Kauneuskeinot, joita hän käyttää, käyvät selvemmin havaittaviksi ja näyttävät kadottavan tehoansa.
Hänen olemukseensa on tullut jotakin sääliä herättävää.
Luonnollisesti hänen mieltään kiihoittaa suuresti Aleksandra Feodorovnan uusi synnytys, joka Schenkin kokeilujen tulosten mukaan ei ole vielä aivan lähiaikoina odotettavissa. Voin ajatella, että tämä nainen on taisteleva vallastaan kuin leijona… ja hänen valtansa vähenee luonnollisesti huomattavassa määrässä, jos keisarille syntyy poika. —