Vain muutamia rivejä… Ellei mitään erikoista tapahdu, voin huomenna
lähettää sen matkalle.
Minä riemuitsen, riemuitsen… Mutta jotakin erikoista on sentään
sattunut.
Huomasin sen toisten ilmeistä, mennessäni alas päivälliselle. Kaikki olivat kiihtyneitä ja kuiskailivat. Vasta pöydästä noustua sain tietää syyn.
Uusi uhkauskirje keisarin työhuoneessa. Trepovista, vahdeista ja salapoliiseista huolimatta. Koko linna on tarkastettu. Tuloksetta… Salaovet ovat ohjeiden mukaisesti lukittuina, ikkunat vahingoittumattomina. Muuta selitystä ei ole kuin että vallankumoukselliset ovat liitossa yliluonnollisten voimain kanssa.
Ruhtinatar tiesi kirjeen sisällön. Siinä oli varoitus, että kansan kosto on kohdistuva suorastaan keisariin, jos hän "syöksee vielä uusia hekatombeja viattomia ihmisuhreja venäläisen byrokratian Molokin kitaan."
Vertaus on sujuva ja tuntuu sivistyneen henkilön kynästä lähteneeltä,
vaikkei se sovellu kehenkään vähemmän kuin keisariin.
Plehwe ja Trepov laskettiin tunnin kestävälle audienssille. Uusiin
varovaisuustoimenpiteisiin on ryhdyttävä. Luonnollisesti!…
Keksiiköhän Plehwe nyt; uusia kiristyskeinoja vai lieneekö keisari
kehoittanut noudattamaan lempeämpiä menettelytapoja?
Voi!… Kuullaan hänen määräyksensä ja sivuutetaan ne, ikäänkuin ne
olisi lausuttu tyhjään ilmaan.
Plehwe samoin kuin Obolenski kulkevat omia teitään ja ovat itsepintaisempia kuin keisari, joka — niin luulen — tuskin edes tietää, ettei heidän politiikkaansa suinkaan voi sanoa vapaamieliseksi.