Tule ja auta meitä! Minä tiedän, että Sinä olet voimakkaampi kuin
kaikki muut, että Sinulla on voima, joka voi ohjata kohtaloa.
Viimeisen kerran: jää hyvästi! Kun taas puhun Sinulle, olet Sinä
luonani; tunnen ihmeellisten silmiesi olevan minuun kiintyneinä ja
vajoan Sinun äärettömän henkesi kaaokseen…
Avasin kirjeen vielä kerran. Jotakin kauheata! Aleksandra Feodorovna!
Pyhä Jumalan äiti!… Omat kyyneleni sokaisevat silmäni ja tekevät
kirjaimet mahdottomiksi lukea…
Aleksandra Feodorovna sai ennenaikaisen synnytyksen… Kuolleena
syntynyt! Poika!…
Olen niin suunniltani, että minun täytyy ryhtyä johonkin tyyntyäkseni.
Kirjoitan siis…
Hän oli ruokasalista poistuessaan kaatunut… Toiset puhuvat
vaikeanlaatuisesta ajoksesta ja sisällisistä häiriöistä, jotka
olisivat johtaneet tähän onnettomaan tapaukseen.
Keisarinnan vointi kuuluu olevan tyydyttävä. Keisari istuu hänen
luonaan. Alhaalla kappelissa on surujumalanpalvelus. En voi kuulla
mitään ääniä…
Olen tänään äärettömän yksin. En ottanut vastaan kreivitärtä, joka äsken oli tulossa luokseni. Tiedänhän: jokaisella on tänään sama puheenaihe, ja minä olisin huono kuulija.
Jospa Sinä olisit luonani, rakas!
Olen ollut puistossa, aivan temppelimme läheisyydessä ja koettanut etsiä rauhaa mielelleni noiden metsistyneiden teiden sokkelossa.