Luulivatko he hänen valvovan keisarin turvallisuutta, kun hän suunnitelmia punoen kulki yksinäisiä teitään?
Valtioneuvoksen kylmille kasvoille ilmestyi tyly, pingoittunut piirre.
Keisarin turvallisuutta! Hänen suupielensä värähtivät halveksivasti. Jokainen vastatkoon kohtalostaan itse. Myöskin Nikolai. Olkoon kirottu, jolle valta on annettu ja joka ei ole osannut sitä käyttää. Valta?…
Hän kohautti olkapäitään ja astui suoristautuen linnan leveälle pääovelle.
Työhuoneessa odotti keisari suosikkiaan.
Hän istui kumartuneena asiakirjojen ylitse ja oli unohtanut aamiaisen, joka oli hopeatarjottimella kauniilla, vanhalla mahonkipöydällä.
Besobrasov katsahti ohimennen tarjottimelle. Teetä ja vehnäleipää.
— Porvarillisimman hallitsijan porvarillisimpia tapoja suuren
Katarinan palatsissa. — Sopimattomuus, jonka jo senkin täytyi johtaa
yhteentörmäyksiin…
Pilkkahymy oli vielä hänen huulillaan, kun keisari hermostuneella tavallaan kääntyi hänen puoleensa.
"Olen odottanut teitä. Työskennellyt kello seitsemästä asti… Ah!"
Hän kosketti hyvinhoidetulla aristokraatinkädellään päälaessaan olevaa arpea…