Tsaarin hovissa neuvoteltiin, kenet lähetettäisiin Venäjän viralliseksi edustajaksi.
Herra von Witte?
Sotapuolue puolsi häntä. Riittämättömillä valtuuksilla varustettuna Sergei Juljevitshin täytyisi palata voitettuna. Niin päästäisiin epämieluisasta varoittajasta.
Kun Witte, oltuaan keisarin luona jäähyväiskäynnillä, lähti Tsarskoje Selosta, kohtasi hän puiston reunassa keisarilliset vaunut, joiden leveiden ikkunoiden takaa näkyivät rouva Vyrubovan hienot, hermostuneet piirteet.
Annushka piti silmänsä ummessa. Hänen kalpeilla kasvoillaan oli näkijän ilme.
Kun vaunujen pyörät alkoivat ratista karkeahiekkaisella käytävällä, hätkähti hän.
Hän oli viime aikoina alkanut huomiotaherättävän usein käydä Pietarissa. Kreivitär Mengden vei hänet spiritistisiin piireihin; nämät pitivät istuntojaan Creutzin palatsissa, joissa kirjava seura hurskastelijoita, pappeja ja ihmeidentekijöitä tapasi toisensa.
Suuriruhtinatar Elisabet Feodorovnakin, joka puolisonsa kuoleman jälkeen vietti yksinäistä, nunnamaista elämää kuluttaen aikansa hartauden- ja katumusharjoituksissa, otti silloin tällöin istuntoihin osaa.
Oli herättänyt huomiota, että hän oli käynyt puolisonsa murhaajan luona vankilassa ja pitkän keskustelun aikana saanut tämän liikutetuksi kyyneliin asti.
Maria Feodorovna puhui siitä ivallisesti, toiset pudistelivat päitään.