Sotaa jatkettiin. Vastoin kansan ja keisarinkin tahtoa. Liikekannallepanoa yhä laajennettiin. Luultiinko armeijaa tarvittavan sisäisten levottomuuksien tukahduttamiseen?
Krasnoje Selossa oli pidetty upseerien kokous, joka pani vastalauseen siihen, että heitä käytettiin poliiseina ja pyöveleinä. Vähäinen metelipahainen, jonka kukistamiseen ei edes tarvittu Trepovia. Mutta kuvaava ajan merkki, joita alkoi jyrähdellä vanhan kaartin keskuudessa.
Eikö keisari, vieläkään ymmärtänyt niitä oikein?
Puheessaan Orelin kuvernementin kokoonkutsutuille edustajille, jotka hän otti vastaan Pietarhovissa, hän nimenomaan huomautti, että yksinvaltainen hallitus tultaisiin Venäjällä pysyttämään voimassa.
"Valtio voi vain silloin olla luja ja voimakas, kun se säilyttää vanhat perintätapansa."
Hän oli puhunut hitaasti ja merkitsevästi. Lähetystönjäsenten kasvoilla näkyvä peittelemätön tyytymättömyys sai hänet hämilleen. Lupauksia pyrki hänen huulilleen. Viimeisellä hetkellä hän kuitenkin sai estettyä ne tulemasta kuuluville. Muutamin sisällyksettömin lausein hän päätti keskustelun lähetystön kanssa.
He lähtivät vaieten. Katseissa kuvastui närkästynyttä välinpitämättömyyttä. Poistuivat paatuneina ja vihamielisinä.
Nikolain käyttäytyminen ei enää kummastuttanut. Venäjä tiesi, ettei sillä ollut enää mitään odotettavana keisariltaan.
Keisari huomasi mielten kylmenemisen. Hän syytti sotaa. Kuten oli tottunut vierittämään kaiken vääryyden toisten hartioille. Hän pani toivonsa rauhaan. Rauha oli tuleva, koska Englanti sitä tahtoi.
Washingtonissa aloitettiin valmistavat neuvottelut.