Nikolai ei keskeyttänyt häntä. Kun Sergei Juljevitsh lopetti, kohotti hän katseensa.
"Kiitän teidän ylhäisyyttänne."
Hänen äänensä sointu oli väritön ja alakuloinen. Hän taivutti päätään ja ilmaisi kädenliikkeellä keskustelun päättyneen.
Hallitsijaperheen neuvottelu Tsarskoje Selossa. — Keisari tahtoi rauhaa. — Vladimir Aleksandrovitsh, joka vähän aikaa sitten oli osoittanut sovinnollista mieltä, kallistui äkkiä taas sotapuolueeseen. Ennenaikainen rauha heikentäisi Venäjää, huonontaisi sen luottoa, vähentäisi hallituksen valtaa. Putoaisi sytyttävänä kipinänä vallankumouksellisen puolueen vaivoin tukahdutettuihin kumousajatuksiin.
Keisari vastusti häntä.
Hän halusi rauhaa. Kyllin kauan oli tämä hirveä murhaaminen vaivannut maan kukoistavimman nuorison joukossa. Venäjän veri uhkasi vuotaa kuiviin Itä-Aasian tappotanterilla. Ihmiskunnan velvollisuus oli… Hän täydensi lauseensa kädenliikkeellä. Ivahymy oli vastauksena. — Hetkisen vallitsi hiljaisuus. Sitten puuttui Mikael Aleksandrovitsh puheeseen.
Hän kuului maltillisempaan puolueeseen ja piti suuriruhtinaista enimmin keisarin puolta. Hänkin vaati sotaa. Vaati sitä itsevaltiuden, oikeuden, kirkon nimessä…
Keisari teki vastentahtoisen eleen. Viimeinen, väsynyt puolustautumisyritys… Siitä ei välitetty. Hänen mielipiteensä tukahdutettiin, kumottiin todisteilla.
Mitä Witte oli sanonut? "Minun käsitykseni ei ole, että päävirtaus Venäjällä kulkee rauhaa kohti, tahi että hallituksen päämies haluaa muuttaa tätä virtausta…"
Oliko hän toistamiseen saava aiheen voitonriemuun?